Onnekas ilta (kutsupeli foxilla & Kalisha)Loppu

Darkness kulki uupuneena, kuono maassa Kanelin jälkiä pitkin. Vaikka ne olivatkin hävinneetkin jo aikoja sitten, nartto tiesi kuitenkin missä ne menivät. Neito ei tuntenut pelkoa, vaikka oli keskellä ei mitään ilman näkökykyä. Se suuntasi päättäväisenä eteenpäin Kanelin jäljissä.

Äkkiä Darkness pysähtyi. Se nuuhki maata, sitten ilmaa... Eivät kai pikkupennun jäljet tähän loppuneet? Narttu nuuhkaisi maata, kyllä vain, jäljet kääntyivät selvästi takaisin... Darkness tuhahti itsekseen. 'Turha reissu', se ajatteli hieman närkästyneenä, mutta helpottui kuitenkin siitä, että Kaneli oli varmasti turvassa. Pian sen epäilyt vahvistuivat, kun narttu kuuli kaunista ulvontaa. Ulvoja oli Kalisha, sen neito tiesi heti. Darkness lähti laiskasti hölköttelemään äänen suuntaan, ja saapuikin pian Kanelin jälkeen luolalle. Mutta, siellä ei ollutkaan ketään. Neiti ei kuitenkaan hätäillyt, vaan lähti tyynenä, joskin hieman kyllästyneenä, seuraamaan toisten jälkiä. Se piti reipasta tahtia yllä ja näkikin pian toiset edellään. Narttu haukahti toisille ja kiristi tahtia niiden rinnalle. "Ai, täällähän te jo olettekin!" Darkness huohotti hengästyneenä, muka yllättyneenä. "Kristallijärvellekö olemme menossa?" narttu hymyili herttaisesti. 'Kohta saat levähtää, aivan pian...' se hoki itselleen, sillä sen joka lihasta särki.

Susinarttu kävi muiden viereen makuulleen, sille lepääminen sopi mainiosti. Samalla Darkness kuitenkin mietti, ettei voisi jatkaa sisarusten kanssa ikuisuuksiin. Jos meno jatkuisi tälläisenä, joku vielä jäisi porukasta. 'Ja se olisin minä...' narttu ajatteli synkästi. Muutenkin se aisti, ettei kaikki ollut hyvin... Ei Darkness tietenkään nähnyt Pullan surua, mutta sen mieli sanoi sille aina jotain... Narttu huokasi ja painoi päänsä tassujensa väliin.

Hetken maattuaan neiti havahtui ajatuksistaan Pullan hyräilyyn. Se nosti kysyvästi tumman päänsä, mutta laski sen takaisin kuullessaan Pullan suusta, ettei kyse ollut mistään erityisestä. Darkness ei kuitenkaan ollut niin varma. Narttu aavisti, että pikkupennulla ei ollut kaikki hyvin... Sen sydäntä riipaisi, kun Pulla kyynelehti. Darkness mietti hetken, mutta nousi sitten ja käveli hitaasti pennun luo. Narttu laski tassunsa Pullan tassun päälle. Se katsoi tätä lempeästi. "Älä itke pentu pieni, kaikki muuttuu vielä hyväksi..." susineiti toisteli oman äitinsä vanhaa sanontaa. Se ei pystynyt enää katsomaan Pullaa, sillä ei siltäkään olleet kyyneleet kaukana...

//Muista että jos pelaat Pullalla ja Kanelilla vielä paljon, sun pitää luoda niiden hahmotiedot. Ja muuten, onko Pulla poika?//

//Okei, mietin hahmotietoja, ja kyllä, on Pulla poika.//

Kalisha ja Kaneli katselivat kun Darkness tassutteli Pullan luokse ja kuiski tälle rohkaisevat sanat. Tytöt ymmärsivät, sillä heilläkin oli laumaansa kova ikävä. Mutta sitten Darknesskin käänsi katseensa pois. "Jatketaan matkaa, olemme viivyteleet jo tarpeeksi. Meidän on päästävä Kristallijärvelle", sanoi Kalisha, joka ei enää kestänyt surra menneitä. Nyt oli keskityttävä nykyiseen ja päästävä turvaan jonnekin. Pulla ja Kaneli nousivat, poika jo paremmalla mielellä. "Tuletko, Darkness?"
Kalisha ymmärsi että heidän tiensä eroaisivat järvellä. Hän ei halunnut jättää toista pois ennen sitä. Asioita oli vielä selvitettävä. "Ja nyt, en haluaisi olla töykeä tai muistuttaa sinua mistään pahasta, mutta haluaisin kovasti tietää nyt erään asian." Kalisha veti henkeä ja kysyi sitten tuon kysymyksen: "Miten sinä jouduit sinne luolaan?"

//Okei, kiitti tiedosta //


Narttu tunsi kuinka Pullan tassu liukui pois sen oman alta. Siihen neiti havahtui. Se ravisteli päätään ja katsahti suuntaan jossa arveli Kalishan olevan. "Juu, eiköhän lähdetä" Darkness sanoi mahdollisimman reippaasti. Sitten narttu hymyili Pullalle. "Tottakai tulen mukaanne" se vastasi suu virneessä. Darknesskin kuitenkin tiesi, että he lähtisivät järveltä kaikki omiin suuntiinsa. Sitä susinarttu ei kuitenkaan halunnut sanoa pennulle. Kalishan kysymykseen se taas heräsi omista ajatuksistaan. "Jagerin tuho..." narttu sanoi hiljaa "Olin mukana saaren joukoissa. Kumpikaan puoli ei periatteessa voittanut, mutta Musta Susi tappoi monia ystäviäni ja saaren luonnon. SIksi janoan kostoa, mutta niin tekee Jagerkin..." Darkness päätti puheensa ja sen silmät leiskuivat vihaa. Mutta sitten se muisti, ettei ollut antanut vastausta Kalishan varsinaiseen kysymykseen.
Narttu nousi seisomaan ja käveli kuono maassa Kalishan eteen. Se nosti päänsä "Vangitsin itse itseni sinne luolaan, muuten olisin kuollut" neito kuiskasi kolkosti. "En tietenkään halunnut luolaan, mutta kun tuhon ansiosta jouduin sinne, langetin päälleni taian jonka mukaan heräisin vasta kun joku tuli päästämään minut päivänvaloon" Darkness lisäsi. Se toivoi, etteivät Kaneli ja Pulla pelästyisi sitä, mitä se oli juuri kertonut.

Kalisha, Kaneli ja Pulla kuuntelivat hiljaa. Vaikka Darkness kertoikin pelottavia asioita, he eivät säikähtäneet. "Anteeksi että jouduit kertomaan tämän", Kalisha kuiskasi, ja he jatkoivat matkaa. Pian he olisivat varmasti perillä Kristallijärvellä. He olivat koko loppumatkan hiljaa. Sitten Kalisha haistoi veden. "No niin", hän sanoi "Olemme perillä." Hänen sydäntään raastoi tieto siitä, että Darkness jäisi joukosta nyt pois.

//Eiköhän tää alkais kohta olla tässä, vai? Ei keksi enää kauheesti jatkoo //

//Joo sopii mulle, kirjoitan enää tän vuoron//


"Älä huoli, se mikä on tapahtunut ei voi enää muuttaa" Narttu vastasi hymyn häive kasvoillaan. Se lähti muiden perään ja mietti mielessään minne lähtisi jätettyään Kalishan ja muut.
Darknesskin tunsi kuonossaan järven tuoksun ja se pysähtyi Kalishan vierelle. Se huokasi syvään ja katsoi toisia hieman murheellisena. "Valitettavasti joudun jättämään teidät tässä" narttu huokasi mutta jatkoi "Varmasti näämme kuitenkin joskus" Darkness laski tassunsa vuorotellen jokaisen tassun päälle, hymyili ja lähti sitten jolkottelemaan kohti uusia seikkailuja.

"Selvä. Näkemiin, Darkness" Kalisha hyvästeli. Ja niin he menivät Kristallijärvelle, jossa toivoivat olevansa turvassa...