Liikaa huolia (kutsupeli ?MitäHä?)Loppu

Cookie ja Sakura olivat juuri liittyneet Fallenin laumaan. Heti Fallenin lähdettyä niiden kahden luota, Cookie oli päättänyt ottaa pienet nokoset. Sakura sen sijaan ei ollut yhtään unituulella, päinvastoin. Se tahtoi heti lähteä tarkastamaan uutta reviiriä. Pentu oli ottanut sen jo omakseen ja aikoi puolustaa sitä tunkeilijoilta. Niimpä se lähti pois Cookien valvovan silmän alta...

Cookie oli nukkunut jo hyvän tovin. Se venytteli raukeasti ja haukotteli leveästi, kunnes huomasi että jotakin puuttui. Missä se tuttu hälinä, jonka Sakura oli saanut aikaan aina kun narttu heräsi? Sakura...niimpä tietysti... Pentu oli poissa. Cookie ponnahti ylös. Se erotti lumessa vielä tuoreet jäljet. Pentu ei siis ollut kaukana. Narttu lähti epätoivoisesti seuraamaan jälkiä ja manasi samalla mielessään Sakuraa, jolla oli aina metkut mielessä.

Hetken kuljettuaan Cookie sai kuonoonsa vieraan suden hajun. Ei ollut Sakuran haju, narttu totesi ja pelästyi. Joku oli Fallenin alueella! Cookie joutui paniikkiin, eikä siinä huomannut jättäneensä alfansa alueen jo kauan sitten taakseen. Narttu aikoi pysyä paikoillaan jos vaikka vieras susi jättäisikin reviirin rauhaan. Se ei vielä nähnyt toista, mutta arveli tämän olevan lähellä. Narttu pudisti pörröistä päätään, mihin sotkuun se olikin taas joutunut...

//Ota vaikka molemmat hahmosi, minulle käy mikä vaan //

"Kaunis paikka", Tensaiji tuumi. "Miten se on tehty, onko paikan ulkonäkö tullut luonnollisesti, vuosien kuluessa? Vai onko joku tehnyt tämän ihmeellisillä voimillaan? Onko täällä taisteltu", pentu kyseli mielessään, koska ei halunnut ärsyttää vaariaan. Mutta koska hänen isoisänsä, Karun, maan voimiin liittyy myös ajatusten muokkaus ja luku, Karua särki kovasti päähän. Aivan yllättäen hän sanoi ärtyneellä äänellä: "Tensaiji, älä kysele koko ajan, päätäni särkee." "Ai, anteeksi ukki, unohdin", Tensaiji selitti. "Mutta haluan vain niin kovasti tietää. Maailmassa on niin paljon kyseltäviä asioita. Kuten: Miten maailma on syntynyt? Tai: Mitä minä täällä teen? Ja... Hei! Kuka tuo on?" "Tensaiji", Karu sanoi rauhallisesti, koska hänen luonteenpiirteistään se sopi pentua varten paremmin. "Mitä minä sanoi..." "Mutta tuolla on oikeasti joku!" Tensaiji selitti. Karu vilkaisi suuntaan jota hänen pojanpoikansa tarkoitti ja näki todellakin toisen suden. Suden jolla oli siivet. "Onkohan se joku alfa? Ei se voi, sehän on naaras. Mutta jos se onkin alfanarttu..." "Tensaiji, hiljaa!" Karu ärisi, ja pentu vaikeni. "Haloo? Kuka siellä? Emme kai häiritse?", Vanhus huuteli rauhallisesti.

Narttu hypähti säikähdyksestä kuullessaan vieraan suden puhuvan. Se käännähti nopeasti ja näki kaksi sutta takanaan. Cookie vilkuili pelokkailla silmillään tulokkaita arvioiden samalla näitä. Toinen oli selvästi jo vanhempi, toinen taas vielä nuori. Vanhempi vaikutti rauhalliselta ja niimpä neiti uskalsi otta pari varovaista askelta kohti kaksikkoa. "H-hei..." se inahti hiljaa. Narttu oli jo unohtanut melkein kokonaan Sakuran, sillä sitä kiinnosti enemmän vieraat sudet.

Cookie käveli lähemmäs tulokkaita. Se hymyili rauhoittavasti, sillä se ei halunnut pelästyttää selvästikin hyvissä aikeissa olevaa kaksikkoa. Äkkiä se pysähtyi ja vilkaisi ympärilleen. 'Voi ei', Cookie ajatteli hätääntyneenä, se ei ollutkaan enää Fallenin alueella! Se vilkuili paniikissa ympärilleen, narttu ei tuntenut alfansa reviiriä kovikaan hyvin. Sakura osaisi kyllä takaisin reviirille...hetkinen, missä se pentu olikaan! Neiti käänsi silmänsä takaisin Karuun ja Tensaijiin. Nyt ei auttanut muu. "Voisitteko mitenkään auttaa? Minulla on pentu hukassa..." Cookie kysyi varovasti. "Olen muuten Cookie, Fallenin laumasta. Mistä te tulette?" Se vielä hädissään lisäsi.

Karu katseli kuinka toinen näytti selvästi pelokkaalta. Sitten se katsahti Tensaijia, joka oli selvästi aikomassa kysyä jotain. "Et kysy sitten mitään. On sinunkin jo aika olla hiljaa", se ärisi pennulle hiljaa. "Selvä ukki", vastasi Tensaiji, joka olisi niin kovasti halunnut tietää edes jotain vieraasta sudesta. Hän mutristi suutaan, mutta hillitsi itsensä. Karun kuullessa toisen kysymyksen: "Mistä te tulette" se vastasi. "Olemme muualta, aika kaukaa. Sanoit olevasi laumasta. Emme kai ole..." Karu muisteli toisen sanomaa alfan nimeä. "Niin, emme kai ole Fallenin alueella?"
Tämän kysymyksen jälkeen Tensaiji vastasi ensimmäiseen vieraan kysymykseen: "Tietenkin autamme etsimään pennun Cookie", Tensaijin häntä vispasi innostuksesta tietäessään että löytäisi ikäistänsä seuraa. "Mikä hänen nimensä on? Miltä hän näyttää?"

Cookie oli helpottunut, sillä toisista ei selvästikään ollut vaaraa. Eihän se itseasiassa ollut edes alfansa alueella... Sakura kyllä osaisi takaisin, mutta julmettu pentu oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Cookie käänsi sinisen silmäparinsa takaisin Karuun ja Tensaijiin. "Ei, ette oli alfan alueella...oikeastaan olen itsekin vähän eksynyt..." narttu virnisti hieman häpeissään. Noloutensa se kuitenkin unohti, sillä Tensaiji oli kovin innokkaasti auttamassa sitä. Narttu hymyili molemmille kiitollisena. "Kiitos kun vaivaudutte auttamaan. Sakura, se pentu, on varsinainen karkailija" Cookie hymähti. "Hän kyllä osaa takaisin reviirille, kuunteli ilmeisesti esittelykierroksella paremmin" neidon oli pakko myöntää. Narttu luimisti sinisiä korviaan muistaessaan, että oli kierroksella keskittynyt pelkästään itse alfaan. 'Olisi ollut parempi kuunnella, mutta nyt ei ole aikaa surra sitä', Cookie päätti.

Narttu oli jo lähdössä, kunnes muisti,ettei ollut kertonut mitään, mikä helpottaisi pennun etsimisessä. Susineiti käänsi päänsä takaisin kaksikkoon. "Sakura on harmaa pentu, jolla on vaaleanpunaisia merkkejä ympäri kehoa. Hänellä ei ole mitään erikoisuuksia, esimerkiksi siipiä." Narttu kertoili ja löyhäyttti höyhenpeitteisiä siipiään "löydämme hänet varmasti". Sitten narttu otti askeleen eteenpäin, mutta muisti taas jotain tärkeää. "Anteeksi, mikä olikaan nimesi?" se kysyi Karulta korvat höröllä. "Tensaijin nimen minä jo kuulinkin" neiti heilautti pennulle tuuheaa häntäänsä.

Tensaijin punnitessa Sakuran tuntomerkkejä päässään, Karu vastasi Cookien nimikysymykseen. "Ai, anteeksi. Minun nimeni on Karu", hän sanoi ja kumarsi kohteliaasti. Sitten hän kysyi: "Mistä päin aloitamme etsimisen, Cookie?" Sillä välin Tensaiji sai taas kerran, Karun kannalta katsoen, suuren villiyskohtauksen. Pentu juoksi yltympäriinsä ja haisteli maata sieltä sun täältä. Karu naurahti. "Anteeksi, pojanpoikani saa joskus kohtauksia. Mutta tässä tilanteessa siitä voi olla hyötyä", hän selitti ja jatkoi "Saattaa ainakin Sakura löytyä nopeammin. Kerro vain suunta niin hän juoksee sinne ja löytää pennun hetkessä." Karu jatkoi hymyilyä Tensaijin rynniessä kaikkialle.
Kun pentu tuli lähelle, vanhus astui hellästi sen hännän päälle ja sanoi rauhallisesti: "Säästä voimiasi, pentu. Kuuntele ensin ohjeet." Poika tärisi kohtauksessaan, mutta sai hillittyä itsensä. "Selvä, ukki." Kun Karu päästäisi irti, Tensaiji pinkaisisi niin hurjaan juoksuun, että Sakura löytyisi hujauksessa. "Niin, siis minne suuntaan", Karu kysyi Cookielta uudestaan, hampaat irvessä pennun pyristellessä häntäänsä pois vanhuksen tassujen alta.

Cookieta hymyilytti Karun kohtelias kumarteleminen, mutta se ei jäänyt sitä enempää miettimään. Tensaijin reihuntaaa se katseli lähinnä huvittuneena, sille tuli uroksesta mielee Sakura. "Kaunis nimi" narttu tuumasi ykskantaan ja jatkoi sitten "itseasiassa en tiedä tarkkaa suuntaa, sillä nukuin pennun karatessa. Mutta meidän täytyy luultavasti mennä alfani alueelle etsimään häntä" Cookie viskoi päätään suuntaan, josta oli tullut. "Seuratkaa minua reviirille, siitä voitte jatkaa ilman apuani" Ilman enempiä selittelyjä neiti lähti puolijuoksua kohti alfansa reviiriä ja toivoi että toiset seuraisivat.

Narttu pysähtyi pian reviirin rajoille, sillä ei se onneksi kovin kaukana ollut. Se käännähti hengästyneenä, turkki pörrössä Karuun ja Tensaijiin, mikäli he seuraisivat. "Tästä vain eteenpäin" Cookie neuvoi ja osoitti kuonollaan kohti eteen avautuvaa maisemaa. Sitten se kuitenkin muisti, ettei Fallen välttämättä ilahtuisi jos se toisi vieraita susia aluelle. Siksi se kääntyikin vielä selittämään "Jos törmäätte alfaan, mustaan siivekkääseen urokseen, sanokaa että Cookie kutsui teidät ja kutsukaa minut tarvittaessa paikalle" Sitten narttu lähti samoilemaan ympäri reviiriä sillä huoli alkoi uudelleen kalvaa sen mieltä.

"Selvä, tulemme kohta", Karu ei voinut vielä seurata Cookieta, sillä muuten Tensaiji pääsisi vapaaksi ja alkaisi taas riehumaan. "Vai sinne suuntaan... No niin poika, mene!" Karu päästi pojanpoikansa hännän, ja pentu ampaisi juoksuun suin päin metsää kohti. "Sakura, täältä tullaan!", se huusi riemuissaan siitä, että löytäisi suunnilleen ikäistänsä seuraa. Silloin Cookie kertoi alfasta. "Vai niin, no kannattaa sitten varmaan lähteä pennun perään", vanhus sanoi hiukan häpeissään. "Nähdään myöhemmin, Cookie!", se vielä huikkasi lähtiessään. "Odota, Tensaiji! Odota vanhaa vaariasi!"
Tensaiji juoksi ja juoksi, kunnes pysähtyi varoittamatta ja täysin yhtäkkiä. Karu törmäsi penikkaan ja niksautti selkänsäkin. "Aih! Tensaiji! Varoittaisit ennen kuin jarrutat noin!" Karu moitti ja naksautti selkänsä taas kuntoon. "Anteeksi, ukki", Tensaiji pahoitteli samalla kun nuuhki innoissaan ilmaa. "Minä taidan haistaa Sakuran!", sen häntä heilui innostuksesta ja niin he lähtivät eteenpäin. Karu piti ympäristöä silmällä samalla kun pentu seurasi hajua. "Toivon todella että se haju on Sakuran", Karu totesi. Vähän ajan päästä he löysivät jälkiä. "Nuo ovat varmasti Sakuran!" Tensaiji hehkutti ukilleen. "Selvä. Mennään, mutta ei juosta, ettei hän pelästy meitä", vanhus muistutti. Nyt oli helpompaa, kun Tensaijin villiyskohtaus oli ohi.
Sitten alkoi ajattelu: "Onkohan Sakura mukava? Luottaakohan hän meihin? Pääsenköhän kohta taas lepäämään...?" Arvaatte varmaan kuka noin ajatteli.

//No niin. Sakura`s turn!//

//Here we come!//

Cookie harhaili ynpäriinsä, tuloksetta. 'Toivottavasti Karu ja Tensaiji löytävät edes jotain elomerkkejä Sakurasta...' se huokaili mennessäään.

Sakura puolestaan oli kyllästynyt Cookie-tädin kuorsailuun ja lähtenyt tutkimaan uuttaa reviiriään. Ei se ollut mennyt kauaksi, ainakaan omasta mielestään. Pentu seurasi innoissaan säntäillen erillaisia tuoksuja, kunnes sitä oli alkanut unettaa. Sakura oli kääriytynyt kerälle pienen puun alle ja nukahtanut saman tien.
Hetken nukuttuaan pentu heräsi virkeästi venytellen ja lähti kulkemaan suuntaan, jossa luuli pesien olevan. 'Cookie-tädistä on näet pidettävä huolta' pentu jupisi mennessään. Kovin kauas se ei kuitenkaan ehtinyt, sillä sen pieneen kirsuun tulvahti uusien susien tuoksu. Sakura rynnisti innoissaan eteenpäin ja näki pian kaksikon edessään. Sitten se pysähtyi niille jalansijoilleen. Toiset olivat REVIIRILLÄ! Pentu säntäili eteenpäin hampaat irvessä. "Pois alueelta!" se murisi pentumaisesti. Se irvisteli nyt jo toisten jaloissa. Äkkiä pentu hoksasi Tensaijin. Sakuran takapää pudottautui maahan. Se katsoi Tensaijia ihaillen ja unohti kokonaan puolustavansa reviiriä.

Karu ja Tensaiji olivat kulkeneet jo vähän aikaa, kun huomasivat Sakuran. Tyttöpentu tuli heitä kohti irvistellen "uhkaavasti". Sakura oli käskenyt heitä pois reviiriltä, ja istahtanut maahan yhtäkkiä. Hän tuijotti Tensaijia, joka sanoi: "Hei, sinä olet varmaan Sakura? Cookie on etsinyt sinua." Karu ja Tensaijikin istahtivat lumiseen maahan. "Saimme häneltä tuntomerkkisi ja löysimme jälkesi. Minä olen Tensaiji", nuori uros esitteli itsensä. "Ja minä olen hänen isoisänsä Karu", vanhus jatkoi. "Mennäänkö? Cookie on varmasti jo huolissaan."

//Sori, tuli lyhyt//

Pentu kuunteli toisia yhä Tensaijia tuijottaen. Leikkikaveri, sen mielessä pyöri, sen omaa ikäluokkaa... Sakuran korvat luimistuivat, nuo olivat reviirillä, mutta jos ne kerran väittivät tuntevansa Cookie-tädin... Pentu päätti uhrautua lauman puolesta vasta seuraavalla kerralla. Se väläytti hymyn Tensaijille ja kääntyi katsomaan Karua totisena. "Cookie? Etsii minua? Voi sitä höppänää, enhän minä edes ollut kaukana..." pentu päivitteli silmiään pyöritellen. "katsokaas se joka keksi vanhuuden, pääatti että vanhemmiten hermostuu pienistä" Sakura selitti totisena toisille. Samaan aikaan Cookie näki Karun ja Tensaijin kaukana. Narttu pinkaisi juoksuun ja vannoi mielessään kurittavansa Sakuran millä hinnalla hyvänsä...

Reviirillä vieraat sudet näkivät, että Sakura epäröi, häätäisikö heidät vai ei. Mutta onneksi sentään he saivat jäädä. Tensaiji kavahti hiukan taakse, kun Sakura hymyili tälle, mutta antoi toiselle vastahymyn. Karu sai osakseen totisuutta. Vanhus kuunteli mitä toisella oli sanottavana ja vastasi: "Vai sitä sinä olet mieltä. En minäkään nyt niin pienistä hermostu..." hän väläytti Sakuralle hieman pilailevan irvistyksen. Sitten Karu tunsi tassuissaan maan tärinää. "Cookie taitaa tulla."
"Hän ei näytä iloiselta", totesi Tensaiji, joka oli vilkaissut heti taakseen.

Sakura yritti hivuttautua mahdollisimman lähelle Tensaijia, sillä se ei ollut ennen tavannut muita pentuja, ainakaan se ei muistanut siitä mitään. Tensaiji oli sitä paitsi pennun mielestä suunnattoman söpö. Sakura kohottautui maasta, hymyili tällä kertaa ystävällisen siirappisesti Karulle, mutta antoi kuitenkin ymmärtää, että keskustelisi mielummin Tensaijin kanssa. Pentu astui askeleen kohti Tensaijia, mutta jähmettyi kuullessaan Karun ja Tensaijin sanat. Harmaaturkki vilkuili hätääntyneenä ympärilleen ja näkikin pian Cookien, ei erityisen iloisena. Sakura kuitenkin istui Tensaijin viereen, yrittäen näyttää uhmakkaalta. Se tiesi että sitä odotti Cookien nuhdesaarna, eikä se tuntunut kovin houkuttelevalta.

Cookie saapui hengästyneenä kolmikon luokse. Narttu huohotti ja yritti saada hengityksensä tasaantumaan. Rauhoituttuaan se vilkaisi kiitollisena Karua ja Tensaijia, mutta loi heti sen jälkeen pistävän silmäparinsa Sakuraan. "Mitä sinä oikein ajattelit?!" ,Cookie aloitti meuhkaamisen, "lähdet yksin metsään samoilemaan tuntemattomalle reviirille! Mitä jos karhu olisi tullut ja vienyt sinut mennessään?!". "Kyllä minä tunnen..." Sakura yritti väliin, mutta Cookie jatkoi: "Onneksi Karu ja Tensaiji löysivät sinut, nimittäin sinulle olisi voinut käydä todella pahasti! Älä enää ikinä karkaa, kuunteletko sinä?" Sakura nieleskeli kyyneleitä häpeissään. "Anteeksi Cookie-täti...." pentu inisi maahan katsellen. Cookie katsoi Sakuraa silmiin. "Äh, ei se mitään, olin vain kovin huolissani. Lupaathan ettet enää katoa?" Narttu meni pennun viereen ja painoi tämän tiukasti lähelleen. Sakura yritti pistää vastaan, mutta Cookien ote piti. "Kiitos teille vielä kerran" Narttu sanoi vielä Karulle ja Tensaijille.

Sakuran hymyillessä siirappimaisesti Karuulle, tämä ymmärsi yskän ja jolkotteli kauemmas. Sitten Cookie saapuikin jo. Tensaiji tunsi olonsa todella tukalaksi Cookien saarnatessa Sakuralle. Se oli tottunut vaarinsa ärhentelyyn, muttei kestänyt huutoa, ja vielä vähemmän kyyneleitä.
Nuori uroksen alku asteli kauemmas Karun kanssa ja he alkoivat keskustella keskenään. "Ukki, minä en pidä tuosta yhtään", Tensaiji kuiski nytkäyttäen päätään toisten suuntaan, "Etkö voi tehdä mitään?" Vanhus pudisteli päätään. "Vaikka olinkin laumamme vanhin, en siltikään osaa ratkoa toisten perheriitoja." Samalla se huikkasi Cookielle:"Ei se mitään, oli mukava auttaa." Karu laski taas päänsä pennun puoleen. Tensaiji tunsi pienen pienen riipaisun sydämessään kuullessaan jotain, joka koski entistä laumaa. Hän jolkotteli ympyrää maassa, kunnes keksi jotain: "Ukki, liitytäänkö Fallenin laumaan?"
"Mitä!?", Karu huudahti, mutta niin etteivät muut kuulleet. "Mistä sinä tuollaista keksit?" Vanhus ei voinut uskoa korviaan, sillä itse asiassa Karu oli ehdottamassa sitä ensin. "Jos olisin vielä pentu, istuisin jo muualla murjottamassa", hän ajatteli. Mutta ei hän ollut, joten päätti ennemmin hillitä itsensä, ja vastasi vielä säikähtäneen näköiselle pikku-urokselle: "Hyvä idea, poika. Kysytään heiltä, mistä voisimme löytää alfan, ja mennään sitten hänen puheilleen." Tensaiji nyökkäsi ja kysyi sitten kovemmalla äänellä:"Sakura, Cookie! Mistä voisimme löytää Fallenin?"

Cookie lopetti halailunsa ja jähmettyi kuuntelemaan, mitä Tensaijilla oli sanottavaa. Sakura taas käytti tilaisuutta hyväkseen ja ponnahti ulos nartun syleilystä. Leveä hymy huulillaan se riensi Karun ja Tensaijin luokse. Pentu hymyili leveästi Karulle, vielä leveämmin Tensaijille. "Uskon että Fallenin voi löytää... noh, jostain täältä" pentu huiskautti päätään epämääräisesti.

Cookie riensi apuun ja työnsi Sakuran sivummalle. "Anteeksi, mutta emme tosiaan tiedä, missä Fallen mahtaa piileksiä" narttu totesi ja irvisti itselleen, kuinka tyhmältä se olikaan kuulostanut. "Mutta kiitos vielä kerran, oli mukava tutustua" se hymyili Karulle, sitten Tensaijille, "Valitettavasti meidän on kuitenkin lähdettävä. Vai tarvitsetteko apua?" Cookie kyseli vielä, vaikka se jo halusikin nukkumaan omaan luolaansa.

//Alkaisko tämä peli olla paketissa?//

"Ei, emme toki tarvitse apua", Karu sanoi, vaikkakin teennäisen huolettomasti, "Siis jos ette tiedä missä Fallen on. Me voimme varmasti etsiä hänet itse." Tensaijikin tuli puheluun mukaan: "Niin, kertokaa vain, että minne asti reviiri ulottuu. Alfanne on varmasti kyllä omalla alueellaan, vai?" hän kallisti kysyvästi päätään. Hän ei ollut asiasta aivan varma, mutta olisi ainakin innoissaan alfan tapaamisesta. "Me pääsemme varmasti laumaan", pentu ajatteli, ja ilmoitti aikeensa muillekin. "Me aiomme löytää Fallenin, koska haluamme liittyä laumaan." Karu hymähti. "Voi tuota poikaa. Niin innoissaan. Muistan kyllä, kun minäkin olin pentu..." vanhus alkoi muistella menneitä. Tensaiji katseli hiljaa Sakuraa. Urospentu ei ole pitkään aikaan nähnyt toista nuorta sutta. Nyt se saisi leikkitoverin, ja laumassa ollessa oli aikaa leikkiä, ja paljon.

//Joo kyllä tää pian loppuu... Kiitos pelistä!//

Cookie hymyili kaksikolle. "Luultavasti Fallen on suopealla tuulella ja hyväksyy teidät riviensä jatkoksi" Narttu vakuutteli "Fallen on hyvä alfa. Löydätte reviirin hänen hajumerkkiensa avulla". Sakura katsoi kaihoisasti Tensaijin sinisiä silmiä kun Cookie nappasi pennun suuhunsa. "Onnea matkaan!" narttu vielä mumisi Sakuran niska villojen seasta. Sitten se häntäänsä heilauttaen kääntyi ja lähti talsimaan kohti pesäkoloja.

Karu ja Tensaiji kiittivät sekä hyvästelivät toiset lähtiessään etsimään alfaa.