Alfaa tapaamassa (kutsupeli Starry & Fallen)Loppu +siirretty rajamailta

Oli hyvin kylmä ilta .Fallenin lauman rajoilla kuljeskeli kaksi hukkaa. Toinen isompi toinen pienen pieni. Pienen pieni kiepahteli isomman jaloissa, mutta isompi näytti hyvin väsyneeltä. Cookiehan sieltä tulla tallusteli Sakura kannoillaan. Narttu oli koko päivän valvonut Sakuran puuhia ja se oli todella käynyt sen voimille. Nuoresta sudesta ei ollut vielä äitihahmoksi. Kaiken kukkuraksi ilta oli pimenemässä ja valmiiksi uupuneen Cookien oli vielä etsittävä kaksikolle suojapaikka. Pentu ei pärjäisi vielä yötä taivasalla, sen narttu tiesi.

Hetken kuljettuaan Cookie yksikertaisesti lysähti maahan. Se ei vain jaksanut enempää. Hukan kunto ei muutenkaan ollut niitä parhaimpia. Narttu nousi makuuasentoon ja katsahti kärsivästi pentuun joka oli pysähtynyt. Sakura kallisti päätään kummastuneena; "Joko sinä väsyit?" se lausahti hölmistyneenä. Pennun korvat liikahtelivat hermostuneena. "Et sinä voi jäädä siihen!" se lopulta sanoi, "Sinun pitää vielä etsiä meille ruokaa, nukkumapaikka, jotain juotavaa, sekä..." pentu jatkoi vaativaan sävyyn. Cookien otsa rypistyi. "Väitätkö etten muka ole kävellyt tänään tarpeeksi!" se äyskähti Sakuralle. "Ja sitä paitsi en jaksa kävellä enää metriäkään. Sinun täytyy jättää minut tähän kitumaan ja itseä itsellesi uusi huoltaja" Sakuran häntä lakkasi heilumasta. "Ethän kuole, Cookie- täti?" se kysyi hädissään. "Kaikki kuolevat joskus, pikkuinen" narttu hymähti takaisin. Mutta samassa se terästäytyi. Jostain kuului lähestyviä ääniä. Tästä oli leikki kaukana, se ajatteli. Jos se ei itsekään jaksanut edes nousta ylös...

Musta turkkinen susi uros oli juuri palannut uusilta pesiltä ja olikin jo etsimässä uusia laumalaisia, se ei vasta muutamia päiviä sitten vallannut maata itselleen ja vahvisti nyt merkkauksia. Uros oli tallustellut jo jonkin aikaa kun se huomasi kirsuunsa leijailevien susien hajut. Fallen kiristi tahtia ja sen suuret käpälät löivät maata sen juostessa kohti hajua. Sen valkeat siivet olivat tiukasti kiinni kyljissä, ettei niistä olisi tullut ilman vastusta. Lähemmäs päästyään Fallen hidasti tahtiaan ja askelsi rauhallisesti eteenpäin pää ja häntä ylhäällä.
Pian se lausahti kumealla uros maisella äänellään "Kuka olet ja mitä teet maillani?" Fallenin äänessä oli kuitenkin lempeä sävy, sillä uros ei aikonut hyökätä ellei tilanne vaatinut sitä. Se lipaisi huuliaan rauhoittavasti ja musta turkki heilautti häntäänsäkin rauhan merkiksi, uros ei halunnut säikäyttää toista pois.

//täältä viimein vastaus ) //

Vaikka Cookie oli haistanut ja kuullut toisen tulon, se silti säpsähti kuullessaan uroksen puheen. Narttu pomppasi pystyyn ja istahti sen jälkeen rauhoittavasti maahan. Sen siipisulat olivat pelästyneesti pörhöllään, vaikka muu turkki lepäisi tasaisena sen vartaloa myöten. Nartun katse käväisi uroksen tummissa silmissä. Ilman sanomistakin se tiesi kohdanneensa itse alfan. Vasta Sakuran pentumaiseen murinaan se havahtui. "Oi, ethän satuta meitä!" Cookie vingahti liiotellut pelokkaana. "Ole aivan rätti, enkä tiedä minne tunkisin tämän rasittavan pennun". Cookie kävi maahan makuulle ja huokasi. Pian se kuitenkin heitti varoittavan katseen Sakuraan, joka ei olllut lopettanut murinaansa, vaan jatkoi uhitteluaan uudelle tulokkaalle. Pentu pörhisti turkkinsa "pelottavaksi" Ja murisi pentumurinaansa. "Mitä teet MEIDÄN alueellamme, iso susi?" pentu kysyi uhkaavasti. "Älä tunkeudu tänne!" se ehti sanoa ennen kuin huomasi, että sen jalat irtautuivat maasta. Cookie oli ottanut sen suuhunsa ja pudisteli tätä. "Älä uhkaile alfaa! ei tämä ole sinun alueesi! Ties minkälaiseen kiipeliin me vielä joudumme!" narttu sihahti Sakuralle, joka yritti rimpuilla sen otteesta. Cookie mätkäytti pennun maahan, ja taas alkoi kuulua pentumainen murina. Cookie katsahti anteeksipyytävästi urokseen. "Ethän ota häntä vakavasti, emme oikeasti tahdo pahaa" narttu lausahti jännittyneenä. Sen katse käväisi vielä kerran uroksen silmissä.

//Hyvä, heinoa, ihanaa, kiitos //

Fallen oli vain hiljaa ja odotti vastausta, sen suupielissä käväisi pieni hymy kun se katsoi hölmistynyttä Cookieta. Kun pienempi susi alkoi murista varsin pentumaisesti uros hymähti huvittuneesti ja käänsi katseensa taas Cookieen kun tuo alkoi puhua. Musta turkki ei vastannut heti mitään vaan odotti vielä hetken ja huomasi kuinka vanhempi susi otti pennun suuhunsa supisten tälle jotain. Lopulta Fallen sanoi lempeällä äänellään "älä suotta pelkää, en minä teitä satuta. Haluan vain tietää keitä olette ja mitä teette minun maillani?" Jään sininen silmä pari kääntyi katsomaan jälleen pentuu joka vain jatkoi murinaansa, uros oli jättänyt tarkoituksella toisen käytöksen huomiotta sillä ei nähnyt toisessa mitään uhkaavaa. Fallen jopa lausahti mukamas peloissaan "ethän satuta minua" Fallen ei voinut olla naurahtamatta huvittuneesti.

Cookie helpottui kullessaan Fallenin sanat. Sakura taas ilahtui. *Sehän pelkää minua!* Sakura ajatteli viekas ilme naamallaan. "Enpä tiedä... voi olla, etten satuta sinua, jos jätät Cookie-tädin rauhaan" pentu sanoi ja paljasti hampaansa. Cookie pelästyi Sakuran sanoja. *Mitä tuo idiootti pentu tekee?!*. Narttu töykkäsi kuonollaan Sakuran kumoon. "Lopeta!" se ärähti "Eikä minua tarvitse jättää rauhaan, tai jätän sinut rauhaan ikiajoiksi!" Cookie räyhäsi pennulle joka kuunteli läksytystä pää kallellaan.
Sakura heitti paheksuvan katseen Cookieen ja kääntyi Fallenin puoleen. "Mitä tuo Cookie oikein räyhää?" pentu kysäisi ja "sädekehä" ilmestyi sen pään päälle. Cookie loi jälleen anteeksipyytävän katseen Falleniin. "Anteeksi tämän pennun, Sakuran käytös." se sanoi vilkuillen Sakuraan "Olen Cookie, jonka olet tainnut useaan otteeseen kuulla. Anteeksi kun olemme maillasi, mutta usko pois, olemme vain ohikulku matkalla" narttu yritti vakuutella. *Se on niin komea* se todellisuudessa ajatteli

Fallen katsoi vuoroin Sakuraa ja vuoroin Cookieta, sen suu aukesi ja kieli roikkui rentona alas, sen suupieliin tuli suden hymy. Kun Sakura alkoi puhua uros siirsi jään sinisen katseensa pentuun, sitä huvitti kovasti pennun uhka rohkea käytös. Fallen ei kuitenkaan halunnut pennun oppivan, että muut pelkäsivät sitä joten se paljasti valkean hammas rivinsä ja murahti matalasti. Sitten kun pentu kysyi Cookiesta uros naurahta jälleen ja sanoi sitten "hän puhuu asiaa, kannattaa joten kuunnella häntä. Cookiella on paljon enemmän kokemusta elämästä kuin sinulla, usko pois." Fallen katsoi pentua vielä hetken silmiin ja hymähti jälleen kääntäen katseensa muualle.
Sitten se jatkoi Cookielle "älä suotta pennun käytöstä anteeksi pyytele, ne kun ovat aina sellaisia... pieniä ja hölmöjä. Et ole näköjään tottunut pentuihin, itse olen katsellut pentuja koko ikäni." Fallen laski takamuksensa reuhallisesti maahan ja kohensi hieman ryhtiään. Uros ei piitannut siitä oliko toinen ohi kulku matkalla vai ei, kunhan toisesta ei olisi vaivaa. "Vai olette siis ohi kulku matkalla, mites ette vissiin ole
missään laumassa, vai kuinka?" Uroksen siipieliin levisi jälleen susimainen hymy.

Sakura hieman peräytyi taaemmas nähdessään Alfan purukaluston. Se kiepahti Cookien jalkojen väliin ja jatkoi sieltä irvistelyään. Cookie taas oli helpottunut ettei Fallen ottanut pentua mitenkään tosissaan. Ja katsoi kiitollisena myös siitä, että tämä käski Sakuraa kuuntelemaan sitä. "Olet oikeassa" se myötäili "En pärjää tuolle alkuunkaan" Cookie virnisti ja töykkäsi pentua takajalallaan. Sakura Virnisteli omahyväinen ilme naamallaan.

"Ei, emme ole laumassa" Cookie jatkoi. Mutta Sakura aukaisi kitansa; "Minä olisin, mutta Cookie on alkukantainen eikä uskalla liiittyä. Sen syystä ollaan täällä..." Sakura jatkoi viattomana. Se tykkäsi Cookien ärsyttämisestä. Mutta Cookie ei pitänyt siitä,ei alkuunkaan. Se pisti pörröisen päänsä salamana jalkojensa väliin. "MITÄH?! SUU TUKKOON!!" se karjahti ja Sakura pudotti takamuksensa viattomana maahan. Cookie nosti vihaisen naamansa takaisen Falleniin. "Kuten näet, tuo pentu on... no, kamala on liian lievästi sanottu" Se tuhahti.

Mustaturkki katsoi hölmistyneenä eriskummallista paria ja alkoi muistella omia aikojaan kun oli nuori ja hölmö. Uros muisti tuon ajan hyvin ja uros piristi sillä usein itseään, sillä ne kauniit pentu ajat olivat urokselle kultaisia ja onnellisia aikoja. Fallenin kun ei tarvinnut silloin huolehtia mistään ja taidotkin opittiin nopeasti, se oli myös sisaruksistaan suosituin susi ja siksi sen sisarukset (lähinnä veli) kadehtivat Fallenia.

Kun uros huomasi vaipuneensa ajatuksiinsa, se puristi hieman päätään suurta mustaa päätään. Se katsoi jälleen Cookieta ja Sakuraa iloisesti, mutta vakavasti. Musta turkki veti valkeat siipensä kylkiään vasten ja lausahti totisella äänellään "Kuules pentu sinun pitäisi kunnioittaa Cookieta joka sentään ruokkii sinua ja pitää sinut lämpimänä. Ja Cookie sinun toivoisin olevan varovainen ettet hanki hankaluuksia pennulle ja itsellesi, sillä jokin toinen susi ei välttämättä ole yhtä hyvän tuulinen kuin minä ja en minäkään aijo hyväksyä sitä että täällä alatte käymään useasti. Onhan tämä minun maitani." Uros nosti mustan takamuksensa maasta ja piti päänsä ylväästi pystyssä hännän seurana. Uros ei kuitenkaan halunnut antaa uhkaavaa kuvaa joten se nuolaisi huuliaan. "Olisitteko muuten halukkaita liittymään laumaani?" Fallen kysäisi ohimennen ja heilautti häntäänsä rauhallisesti.

//äh sori vähän tönkköä//

Cookie mulkoili Sakuraa ja Sakura takaisin. Ne eivät sopineet yhteen, ei alkuunkaan. Cookie kuitenkin kuunteli Fallenia tarkasti, se halusi kuulla hyviä neuvoja. Sakuralta puhe meni toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Se ei kuunnellut muutenkaan ketään, ainakaan Cookie-tätiä.

Cookie säpsähti kuullessaa Fallenin kysymyksen. Tietysti se liittyisi tuon komistuksen laumaan, mutta ei Sakuran kanssa. Pentuhan pilaisi sen maineen, jos sillä sitä vielä oli... Cookie loi surullisen hymyn Alfaan. "En mitenkään voi liittyä, vaikka haluaisin. Minne tungen pennun?" narttu pahoitteli. Mutta Sakura oli eri mieltä. "Minä liityn!" se hihkaisi Fallenin jaloista, jonne se oli ryöminyt. Uros vaikutti selvästi rennommalta kuin tylsä Cookie. Se ei halunnut viettää enää hetkeäkään raivoavan nartun seurassa. Se oli valinnut alfan. "Mu-mutta Sakura, kuka sinusta siellä huolehtii?" Cookie takelteli. "Alfa tietty" pentu vastasi, aivan kuin se olisi ollut päivän selvää. Cookie mulkaisi pentua pahasti, ja siinä ne taas mulkoilivat toisiaan.

Fallenin katse pysyi huvittavassa kaksikossa. Sen häntä heilahteli rennosti puolelta toiselle, kun se kuunteli kaksikkoa. Fallen katsoi Sakuraa hölmistyneenä kun tuo hiippaili uroksen etutassujen välikköön. Cookien pahoitellessa sitä ettei voinut liittyä uros nyökkäsi ymmärtävästi, mutta ennenkun se ehti vastata mitään se kuuli pennun iloisen hihkaisun liittymisestä laumaan uros ei voinut olla katsomasta toista epäluuloisena.

Se odotteli rauhassa kun kaksikko juttelivat toisilleen ja avasi sitten suunsa katse edelleen pennussa "Kuules Sakura et voi liittyä laumaan ilman Cookieta, sillä minun on pakko kulkea pitkiä matkoja päivässä enkä voi jättää sinua yksin etkä sinä jaksa kulkea mukanani." Uros piti pienen tauon ja harkitsi sanojaan katsoen välillä maisemaan, sitten se jatkoi tyynesti katsettaan siirtämättä "Cookie jos haluat liittyä, voit ottaa pennun mukaasi, sitä paitsi silloin sinun ei tarvitsisi olla yksin kasvattajana." Fallen piti jälleen taukoa lauseidensa välissä, mutta jatkoi pian "Päätös on kuitenkin sinun, se sanoi kääntäen katseensa Cookien puoleen ja jäi odottamaan vastausta rento ilme jäänsinisissä silmissään. Uroksen häntä heilahti jälleen ylpeänä ja rentona, sen olemus oli muutenkin ylpeä, itsevarma ja ystävällisen alfamainen.
Tuulen vireheilutti susien turkkia viileästi, mutta hellästi ja taivaalla pilvet alkoivat keräänstyä taivaalle. Ilma oli hieman kylmennyt lisää ja taivaalta alkoi tihkua pientä jäistä tihku sadetta, joka alkoi kastella hukkien turkkia.

Sakuran silmät laajenivat. Pentu katsoi niska kenossa Fallenia. Oliko se kysynyt jotakin alfalta?! Sen päätös oli tehty, Cookien olisi paras liittyä tai muuten... Cookieen se taas katsahti anovasti ja täpytti sen jalkojen juureen. Cookie oli keskittynyt alfan puheeseen. Sen korvat olivat pystyssä ja sen katse kiinteästi Fallenin sinisissä silmissä. Sakuran tassutellessa sen jalkojen eteen, narttu katsahti sitä ärtyneenä. Kun se näki pikkuisen ilmeen, se tiesi tarkalleen mitä toinen aikoi. Cookien ilme muuttui ärtyneestä hunajaisen maireaksi. "Kuules nyt pieni "enkelini"! Tuo katse ei auta!" Sakuran järkkymätön, viaton katse pysyi. Cookie jäi tuijottamaan pennun taivaansinisiin silmiin. Sitten se tajusi että Sakuran katse oli jo vaikuttamassa siihen, se ei antautuisi tuon penikan pompoteltavaksi. Cookie perääntyi pari askelta ja ravisteli pörröistä päätään. "ei, ei... Sakura lopeta!" se viimein kivahti. Sakura taas muuttui kyllästyneeksi ja katsahti Falleniin närkästyneenä. "Katso nyt tuota, vaikka sinä lupaisit ettei Cookie-tädin tarvitse vahtia minua yksin, se ei siltikään voi YHTÄÄN joustaa! Ei sillä, että minua tarvitsisi jotenkin paimentaa..." Sanojensa painoksi pentu painoi takapäänsä päättäväisesti lumeen, Fallenin eteen. Se katsoi suu mutrussa Cookieen. Sadetta se ei edes huomannut, niin kiihtynyt se oli.

Cookie huokasi raskaasti. Kaipa sitten oli liityttävä, ei se tohtinut jättää tuota karmivaa penikkaa Fallenin kontolle. Sitten sekin alkoi nähdä liittymisen valoisia puolia. Fallen oli komea alfa, he ehkä olisivat uroksen ensimmäiset liittyjät. Ruokaakin löytäisi enemmän ja Sakuran vahtiminen ei olisi yksin sen vastuulla. Narttu katsoi alfaa ja hymyili arasti. "Oikeastaan, kun tulin ajatelleeksi, liittyminen voisi olla mukavaa, jos se vain teille sopii..." Silloin Sakura pomppasi ylös lumihangesta ja ryntäsi suukottelemaan Cookieta. "Kiitos Cookie-täti, olet maailman paras täti!" pentu hihkui pusujensa lomasta. "Tuli selväksi..." Cookie mutisi ja työnsi pennun kauemmas itsestään. Taas minä antauduin tuolle, se mietti tuskaisesti.

Fallen katseli Cookieta odotellen rauhassa tuon vastausta. Sen häntä heilahteli ylhäällä, vaikka se olikin jo laskenut hieman alemmas rauhoittavasti uros osoitti olevansa alfa näillä mailla. Mustaturkki ei välittänyt toisen katseesta tai pennun puheista, se vain odotti. Uroksen häntä oli lakannut heilumasta ja uroksen katse oli tiukasti Cookien silmissä.
Cookien viimein vastatessa uros heilautti häntäänsä hyväksyvästi ja avasi viimein kitansa "Tietenkin se sopii, muistutan nyt kuitenkin että pentu on sinun vastuullasi, mutta minä ja muu lauma autamme sinua." Fallen lähinnä halusi varmistaa ettei väärin käsityksiä ilmaantuisi ja ettei pentu luulisi mustaturkkia sen otto-isäksi, mitä uros ei ollut pennulle. Fallen auttaisi vain Cookieta, niin kuin koko lauma tulisi tekemään. Fallen naurahti taas pennun pussaillessa Cookieta ja puristeli huvittuneena päätään 'tuo pentu on sitten huvittava' uros ajatteli katsellessaan Sakuraa. Fallen kokosi jälleen ryhtinsä ja kääntyessään reviirille päin se sanoi "No, jos kerran liitytte niin eiköhän lähdetä reviirille, vien teidät pesille josta olette vapaita lähtemään minne huvittaa, kunhan ette mene kauaksi reviiriltä" uros lausahti rentona ja alkoi askeltaa rennosti eteenpäin olettavan kahden suden seuraavan.
Hetken päästä uros sai idean "hei, matkalla voisin näytää vähän paikkoja, joten lennetään perille" Fallen katsoi Cookieta kysyvästi ja sanoi sitten Sakuralle "Sinä Sakura tulet minun kanssani" Fallen askelsi pennun luo ja nappasi tämän suuhunsa, sitten se levitti valkeat siipensä ja nousi lentoon. Se nousi parinmetrin korkeuteen ja jäi odottamaan Cookieta.

Cookie oli hyvillään Fallenin myönteisestä suhtautumisesta heihin. Reviirin esittelykierros olisikin sille tarpeen, ainakin se tietäisi mistä karkailevaa pentua saisi etsiä. Narttu päätti mielessään pitää Sakuralle ankaran puhuttelun, jos se eksyisi toisten reviirille. Se vilkaisi Falleniin ja hymyili kainosti. "Se sopii mainiosti minulle ja varmasti myös Sakuralle"

Sakura oli vain innoissaan päästessään niin korkealle ilmaan. Se hihkui ja huusi Cookielle "Katso Cookie-täti, minä lennän!" Cookieta taas hirvitti päästää niin vilkas pentu korkealle taivaalle. Putoisi kuitenkin vielä ja muussaantuisi... Narttu luotti kuitenkin Falleniin. Sen itsensä oli hieman hankalaa nousta siivilleen, sillä se ei ollut lentänyt aikoihin. Sen oli pitänyt pysytellä maantasalla, sillä pentu oli sitä lajia, ettei sille koskaan kasvaisikaan siipiä. Cookie huojahteli hetken ilmassa, mutta sai sitten untuvasiipensä tasapainoon. Narttu lennähti alfan rinnalle ja katsoi Sakuraa tuimasti. "Pysyt sitten aivan paikoillasi, muuten putoat!" se varoitti pentua joka nyrpisti kuonoaan. "En ole yhtä hutiloiva kuin sinä!" se tiuskaisi. Cookie vain tuhahti. Lentäminen oli ihanaa!

Fallen odotti kärsivällisesti Cookieta, kun tämä nousi siivilleen. Cookien ollessa sen vieressä uros lennähti korkeammalle aina puiden ylä puolelle asti, siellä se alkoi lentämään tasaisesti kohti pesiä. Fallen nousi vielä hieman ylemmäs ja käänsi päätään laskien pennun siipiensä väliin hartioilleen. "tuolla on Tervapuun kohtaamispaikka, tuolla missä on kuollut puu."Fallen sanoi osoittaen kuonollaan alas puuta kohti" Se lensi mahdollisimman tasaisesti ettei pentu putoaisi ja jatkoi "ja tuolla kauempana on saalistusmaat, tuolla pesät jo ovatkin" uros lausahti ja noukki Sakuran hampaisiinsa lujasti, mutta niin ettei se satuttaisi pentua. Fallen syöksähti alemmas ja laskeutui pesille, se laski Sakuran maahan ja alkoi selittää "voitte kulkea vapaasti järven tällä puolella kunhan ette mene Tervapuun kohtaamispaikasta kovinkaan paljoa etelämmäs" Fallen lausahti lempeästi katsoen Cookieta ja vuoroin Sakuraa.

//sori tuli kiire//

Sakura katseli innoissaan maisemia Fallenin selästä. Välillä se tarkisti, pysyyykö Cookie-täti perässä. Cookien lento oli huojahtelevaa, mutta pysyi se sentään lähellä alfaa ja Sakuraa. Kun Sakura käännähti kokonaan ympäri katsomaan sitä, narttu paljasti hampaansa ja pentu kääntyi salamana eteenpäin.

Sitten he olivatkin perillä, Sakura tempaistiiin alas ja laskettiin maahan. Cookie laskeutui helpottuneena maahan ja katsahti Falleniiin kuunnellen samalla tätä. Fallenin puhuessa Tervapuusta, narttu aikoi jo kysyä missä se sijaitsi, mutta Sakura oli valmiina. "Älä huoli Cookie-täti, minä näin sen! Ilmasta!"pentu selosti innostuneena. Cookie vilkaisi kiitollisena pentua, ja käänsi katseensa alfaan. "Kiitos kun toit meidät tänne" se hymyili "mutta saanko kysyä, minne sinä menet?" Kysymys oli tyhmä, mutta niin oli Cookiekin... Ainakin hieman. Sakura oli jo menossa kohti pesäkoloja ja Cookiekin liittyisi mukaan, se odotti ensin Fallenin vastausta.

//ei haittaa, ei mullekaan pitkää tullu. Alkaisko tää peli oleen tässä?//

//eiköhän, kiitos mukavasta pelistä //

Fallenin lopetettua se kääntyi ja alkoi rauhallisesti askeltaa eteenpäin, kun Cookie puhui se kääntyi ja katsoi vielä uusiin laumalaisiinsa vastaten lempeästi "kiitos itsellenne kun päätitte liittyä tähän laumaan ja mitä minuun tulee lähden takaisin rajoille huolehtimaan reviiristä. Ja jos teillä on asiaa kutsukaa minua" Fallenin jäänsiniset silmät katsoivat Sakuraa ja Cookieta vuorotellen, kunnes se jälleen levitti siipensä ja kohosi ilmaan. Mustaturkki nousi puiden tasolle ja lensi pois.

Narttu ja pentu katsoivat molemmat Fallenin perään, Cookie haaveillen, Sakura lähinnä närkästyneenä.
Voi kauheuksien kauheus, Alfa oli jättänyt sen ärsyttävän Cookien kanssa kahden! Taas...

//Kiitos itsellesi //