Onnekas ilta (kutsupeli foxilla & Kalisha)Loppu

Viimeinen muokkaaja, Chaka pvm Pe Tammi 13, 2012 7:00 am, muokattu 1 kertaa

//Tänne päin foxilla!//

Oli tuulinen ilta. Mustilla vuorilla tuuli oli erityisen voimakas. Siellä oli myös hyvin kylmä, eikä ihme, sillä vuorien huippu oli korkea. Korkealla vuoren rinteessa, oli pieni kivistä muodostunut kasa, joka peitti matalan kolon suuaukon. Kivikasan kivet olivat mustien vuorten kalliosta haljenneita lohkareita. Matalassa kolossa, ahtaassa tilassa makasi mustavalkoinen, melko suuri, mutta luiseva susinarttu Darkness. Tämä susi oli teljennyt itsensä luolaan selvitäkseen hengissä suuresta taistelusta. Suuri Taistelu oli käyty noin kaksi vuotta sitten. Narttu oli ollut mukana taistelussa. SIlloin se oli ollut vielä kokematon nuorukainen, mutta silti hyvin vahva voimiltaan. Se oli langettanut pääleen taian, jonka mukaan tämä narttu heräisi vasta sitten kun joku sen kaivaisi sen sieltä ulos. Siinä saattaisi mennä joko pari kuukautta, tai sitten ikuisuus, sitä Darkness ei silloin tullut ajatelleeksi. Mutta toivottavasti ei sentään...

Vierailija

Vuorilla tapahtuneesta onnettomuudesta, (josta lukee Kalishan historiassa) on jo muutama päivä. Kalisha on juuri saanut kaivettua itsensä ja sisaruksensa ulos kivien peittämästä luolasta. Hän on päättänyt päästä nopeasti pois vuorilta, että saisi heille syötävää. He kaikki näyttivät nääntyneiltä.

"Aah, ihanaa! Vihdoinkin valoa!" hän huokaisee raskaasti, mutta helpottuneena ja vaikka valo poltti silmiä loputtomalta tuntuneen pimeyden jälkeen, hän oli onnellinen. Päivien työ tuotti tulosta. Tuuli hyvin voimakkaasti ja kivikkoja oli paljon, toivottavasti kenellekkään ei satu mitään. Yhtäkkinen ääni havahdutti nuoren suden:"Kalisha, meillä on nälkä" vinkuivat Kaneli ja Pulla kuorossa. "Joo joo, odottakaa täällä niin etsin meille syötävää" Kalisha totesi hermostuneena. "Ei Kalisha, anna minun" Kaneli pyysi. "Minun on muutenkin harjoitettava metsästystaitojani." hän jatkoi ylvään näköisenä. Ennen kuin Kalisha ehti vastata, oli Kaneli jo matkalla läheiseen etsimässä syötävää, vaikka vuohen, vaikka niiden löytämiseen onnea kaivataankin. `Toivottavasti hänelle ei käy mitään` Kalisha toivoi mielessään. Hän käski Pullan asettua aloilleen, koska tämä kieri hänen jaloissaan ja puri häntää. Pulla alkoi nukkua.

Kalisha tarkkaili vielä ympäristöä. Se oli melkein kuin Sodan jäljiltä. Kalisha oli silloin vielä vuoden ikäinen. Se oli pelottavaa aikaa. Hän pudisteli ajatukset Sodasta pois pästään. Silloin hän näki vuorilla kummallisen kiviröykkiön. Kivet olivat sammalia täynnä, eli ne eivät voineet olla onnettomuuden syytä. `Nuo voivat olla vaikka kuinka vanhoja`, hän ajatteli. Kalisha olisi halunnut mennä tutkimaan outoa kasaa, mutta ei raaskinut jättää uinuvaa Pullaa yksin, jos vaikka puuma tulisi. `Odotan että Kaneli tulee ja menen sitten`, hän tuumi.

Vähän ajan päästä Kaneli tuli takaisin ja Kalisha havahtui. Nyt häntä hävetti, koska huomasi nukahtaneensa, vaikka olisi pitänyt olla vahdissa. Pullakin alkoi heräillä. "Katso Kalisha, minä metsästin!" Kaneli hihkui aivan innoissaan. Tämä oli hänen ensimmäinen oma saaliinsa.

Kalishan ja hänen siskonstensa jutellessa, Darkness uinui luolassa ruususenunta. Kuitenkin narttu kuuli unessaan vieraiden susien ääniä ja tunsi niiden liikkeet kehollaan. Myös vasemmassa takareidessään olevassa syvässä viiltohaavassa se tunsi kipua, silloin kun Kanneli sai saaliinsa tapetuksi. Darkness näki taaskin enneunta ja oli ajantasalla kokemustensa jälkeeen. Nartun keho värähteli ja kouristeli heikosti... Se oli silti turvassa luolassaan. Sillä se ei voisi vielä herätä.

Unessaan se kuitenkin tunsi ettei sen langettama taika pysyisi enää kovinkaan kauaa yllä.
Darkness vääntyi kippuraan ja painoi päänsä kylmään kiveen. Se ei tiennyt unensa ulkopuolisesta,
muttta oli kuitenkin kaikessa mukana "salaa". Unessaan.

Vierailija

Kalishan, Kanelin ja Pullan syötyä saaliin, Kalisha päätti vielä vähän levähtää. Kaneli ei ollut saanut vuohta, pelkän rusakon vain, eikä siitä saanut kunnolla syötävää. Pian pitäisi käydä uudella metsästysretkellä, ja he tarvitsivat voimia. Kalishaa mietitytti vieläkin se kumma kiviröykkiö, mutta hän ei vielä viitsinyt mennä tutkimaan sitä. Mutta lopulta uteliaisuus vei vallan. "Kaneli, vahdi siskoasi, minä käyn kävelyllä", hän sanoi, ja juoksi matkaan. Hän juoksi ja juoksi, ja matka oli pidempi kuin miltä oli näyttänyt. Mutta viimein hän pääsi perille.

Kalisha siirsi kivet pois tieltään, ja löysi sieltä ilmeisisti jonkin luolan suuaukon. Hän nuuhki hiukan tunkkaista ilmaa, ja melkein imeytyi mukana, kun luolaan tulvahti happea. Nyt hän erotti hajut tarkemmin. Siellä haisi sudelta. Kalisha meni sisemmäs katsomaan, ja näki sen. Suden, joka näytti olevan unessa. `Se on kuollut, ressukka` hän ajatteli. Mutta sitten susi liikahti. "Uik!" Kalisha vinkaisi. "Kaneli, Pulla, tulkaa! Täällä on toinen susi!"

Kun Kalisha oli saanut siirrettyä viimeisenkin kiven ja tuli sisään, Darknesin vartalo alkoi kohoilla. Happea,sitä se ei ollut saanut viimeiseen... no, ajasta viis. Narttu haukotteli makeasti ja avasi varovasti sokeat silmänsä. "Kuka siellä?" se vingahti. Nartun sokeat silmät liikehtivät levottomasti. Varoen, narttu kierähti kyljeltään vatsalleen. Sitten se tunsi pakottavaa tarvetta nousta ja pudistella turkkiaan. Sen se tekikin. Hopeahippusia lensi pitkin luolaa, luultavsti myös tulijan päälle. Hiljaa, Darkness pudotti takapuolensa takaisin kiveen. "Anteeksi? Kuka olet?" narttu toisti pälyillen suuntaan jossa se epäili tulijan olevan.

Vierailija

Kaneli ja Pulla riensivät Kalishan luo, Pulla vähän vielä unenpöpperössä. He katsoivat kun vieras susi alkoi hengittää varovasti, kuin ei olisi saanut happea pitkään aikaan. Susi oli hopeisen pölyn peitossa. Kalisha ja muut kuulivat heikon äänen, mutta eivät saaneet sanomasta selvää. Vieras susi nousi ja pudisteli turkkiaan, jolloin hopeapöly pöllysi muiden päälle. Pakkohan siinä oli vähän yskiä.

Susi istahti puhdistauduttuaan enimmästä pölystä ja kysyi uudestaan, keitä muut oikein olivat. "Minä olen Kalisha", Kalisha kertoi, hiukan varomattomasti, ja tiesi sen, mutta jatkoi:"Ja tässä ovat pikkusisarukseni Kaneli ja Pulla. Entä sinä?" hän kysyi, "Ja mitä teet siellä, hapettomassa, pimeässä luolassa? Ihan kuin olisit vasta herännyt henkiin..."

Kaneli ja Pulla olivat hiljaa. Mutta sitten Pulla havahtui:"Hei Kalisha, mitä tuo susi tuolla tekee!?"

Kaneli huokaisi.

//

//

Darkness kallisteli pätään kuunnellesaan toisia. Sen korvat olivat valppaasti pystyssä ja se oli valmiina pakenemaan tai puolustautumaan. Sameilla silmillään narttu vilkuili tulijoita, sen vapauttajia. Kuunneltuaan Kalishaksi esittäytyneen nartun kysymykset, se suoristi ryhtinsä. "En tunne teitä" se aloitti varovasti "enkä tiedä mistä tulette. En voi myöskään nähdä teitä, sillä silmiäni vaivaa ikuinen mustuus. Voinko luottaa teihin?" narttu kysyi varovasti ja katsahti Kalishaan. Darkness ei luottanut kehenkään, sillä sitä vainottiin. Nuoret sudet, joita oli ilmeisesti kolme, eivät olleet sen luotettavampia kuin muutkaan. Taistelun jäljet säilyisivät ikuisesti sen sydämessä...

Vierailija

"Oletko sokea?" Kaneli kysyi, hiukan sääliä tuntien. "Hys Kaneli, älä loukkaa toista noin", Pulla sanoi, sillä osasi olla asiallisesti tällaisissa tilanteissa, vaikka olikin vielä kovin nuori. Kalisha ei välittänyt pienten puheista vaan tokaisi toiselle sudelle. "Voit olla varma että voit luottaa meihin, jos me voimme luottaa sinuun. Katsos me asuimme täällä vuorilla, mutta nyt meidän pitää lähteä. Pari päivää sitten täällä katsos tapahtui onnettomuus, ja laumamme kuoli", Kalisha tunsi surun kalvavan sisintään. "Olemme täällä aivan yksin ja tarvitsemme apua selvitäksemme..." Kalisha vaikeni äkisti paljastettuaan ettei heillä ollut apujoukkoja, sillä toinen pystyi varmasti olemaan vaarallinen, sokeudessaankin. Se jälkeen hän jatkoi rauhallisesti: "No, sinäkin voisit varmaan nyt kertoa kuka olet?"

Kaneli ja Pulla seurasivat sivusta.

Darkness katsahti pentuun. Sen silmiä oli maailman helpoin lukea. Pimeyden samentamat, mutta ei pentu tietenkään vielä ymmärtänyt... Darkness viritti kasvoilleen pienen hymyn. "Kyllä, olen sokea... Mutta uskon silti pärjääväni". Narttu uskoi myös voivansa luottaa toisiin, vaikka ei nähnytkään heitä. Vaikuttivat rauhallisilta susilta. Ja tarvittaessa Darkness puolustaisi, tai ainakin yrittäisi jotakin. Se ei välttämättä pärjäisi kolmelle...
Darknesin arvelut varmistuivat kun Kalisha vannotti sitä. Mutta sen pää kääntyi Kalishaan äkisti kun kuuli taistelusta. Nartun korvat luimistuivat ja sydän jätti lyönnin väliin. Hitaasti se painoi tumman päänsä kohti kiveä. "Minä olin mukana siinä taistelussa... Tiedätkö sinä siitä jotain?" narttu yritti pysyä rauhallisena, mutta sen ääni kiihtyi väkisin. Sen pää nousi taas kohti Kalishaa. "Tunnetko kenties Jagerin???" Sitten Darkness häpesi ja laski päänsä. "Anteeksi jos kyselen liikoja..." narttu inahti. Varomatta siltä kuitenkin lipsahti: "Ja nimeni on Dark Silver Stone, lyhyemmin Darkness". Heti sen jälkeen se katui sanojaan.

Vierailija

Kalisha värähti Darknessin puhuttua Taistelusta. "Ei, en muista siitä mitään, olin silloin vasta vuoden. Minä puhuin maanvyörymästä tässä pari päivää sitten, Taistelusta on jo kaksi vuotta", hän selitti ja ihmetteli samalla: `Kuinka kauan Darkness on oikein ollut tuolla luolassa!?Olen kyllä kuullut tarinoita Jagerista, tuosta susien kauhusta, ja nähnty Taistelun, mutta muuta en tiedä.[/b]"

Kalishan mainittua Jagerin nimen Pulla vinkaisi. Se oli kuullut kauheuksia tuon nimen kantajasta, ja pelkäsi jo kuullakin siitä. "Kalisha, älä sano sitä nimeä enää!" se alkoi vollottaa. "Rauhoitu, Pulla. Ei nimi sinua satuta. Kalisha, meillä on nälkä, ja metsään on matkaa, mennäänkö jo?" Kaneli lausahti.

Kalisha ei kuullut, se niin syvästi jutteli toisen suden, Darknessin, kanssa. "Darkness... Pidän sen nimen kaiusta, hauska tavata", se irvisti ystävällisesti.

Darkness kuunteli kiinnostuneena Kalishaa. Kaikki tieto taistelusta olisi sille tärkeää. Kalisha ei silti tiennyt paljoa, ja Darkness pettyi. Pullakin oli selvästi kuullut jotain, sillä pikkuinen oli niin peloissaan. Darkness kuitenkin kuunteli tarkoin Kalishaa, eikä kiinnittänyt muihin huomiota. "Niin, maanvyöry... Näin siitä unia..." Darkness puhui puoliksi itselleen. Se ei halunnut jutella siitä, mitä tai ketä vastaan oli taistellut. Se havahtui vasta kun Kalisha kehui sen nimeä. "Voi kiitos, pidän siitä itsekin.." narttu hymyili liikkuttuneena. Se ravisteli päätään unohtaakseen nimeensä liittyvät muistot... Sitten se havahtui "Anteeksi jos viivytän teitä... kiitos kun pelastit minut" viimeiset sanat oli osoitettu Kalishalle.

//sori lyhyys//

Vierailija

"Pulla, Kaneli, lopettakaa! Jättäkää häntäni rauhaan", Kalisha ärisi sisaruksilleen, joita alkasi vaivata kova nälkä. Päivän ensimmäinen ateria oli ollut kovin kehno, pimeääkin oli tulossa. Sitten hän käänsi taas katseensa Darknessiin. "Ei se mitään. Nälkä alkaa kalvaa itse kutakin, eikä vuorilla ole turvallista vyöryn jälkeen, kun tulee pimeäkin. Mennäänkö?" hän kysyi. "Ei kai sinulla ole vaikeuksia liikkua? Me autamme mielellämme."

Kalisha huiskautti häntäänsä lähtemisen merkiksi, mutta ei liikkunut minnekään vaan sanoi pikkusisaruksilleen:"Pärjäätte varmaan vähän aikaa yksin, teidän on muutenkin valmistauduttava lähtemään maailmalle, oleette jo sen verran vanhoja. Menkää edeltä ja etsikää jotain syötävää."
"Ei heille mitään voi tapahtua", hän ajatteli, "Ja tahdon tietää Darkessista vähän lisää, en kaipaa pentuja ympärilleni"

Pulla ja Kaneli katsahtivat toisiinsa, nyökkäsivät ja lähtivät, sillä arvelivat olevansa jo tarpeeksi isoja olemaan vähän aikaa omillaan. Mutta he muistavat silti olla hyvin, hyvin varovaisia...

//Hyvä

//

Darkness tyytyi nyökkäilemään vastaukseksi Kalishalle. Se oli istunut tyynenä, mutta nyt se huomasi olevansa itsekin kovin nälissään. No, eihän se ihmekään ollut, kaksi vuotta luolassa ilman ruokaa... Darkness hymyili pennuille ja Kalishalle ja huiskutti häntäänsä. "Menkää vain jos teillä on nälkä, kyllä minä... Ai että tulisin mukaanne???" Narttu yllättyi toisen ystävällisyyttä. "Voih, enhän minä... tai no, kyllä nälkä alkaa minuakin kaihertaa...joten...." se änkytti mutta ryhdistäytyi sitten. "Kyllähän minä vielä sentään pystyssä pysyn, en tarvitse apua. Mennään toki jonnekin syömään" Darkness nousi pitkille jaloilleen. "Vai mitä tuumit Kalisha?" se älysi kysyä. Narttu yritti aina olla mahdollisimman kohtelias. Nytkin se heilutteli rennosti häntäänsä, vaikka ei ollut läheskään perillä asioista...

Vierailija

"Joo, mennään vain, mutta minunkin pitää matkalla varoa, rinne on nyt vähän kivinen ja terävä. ja metsään on matkaa", Kalisha varoitti, vaikka arveli sokeankin suden selviävän, eihän rinne ollut kovinkaan jyrkkä. "Pennut ovat ketteriä, he varmaan ovat jo siellä, kuonot maassa", hän naurahti. Pienemmät olivat sellaisia vauhtiveikkoja vapaaksi päästyään, mutta muuten kilttejä ja rauhallisia. "Jos he metsästävät, me voimme etsiä yöpymispaikan." Kalisha piti tauon, koska ei ollut varma loukkaantuisiko tämä susi seuraavasta lausahduksesta, mutta kysyi sitten: "Pysytkö varmasti perässä?"

Darknesin mielí ei ollut varma, halusiko lähteä toisten mukaan, mutta sen raajat, vatsa ja kuono sanoivat muuta. Raajat janosivat liikettä, vatsa vaati ruokaa ja kuono nappasi ilmasta miellyttäviä tuoksuja. Darkness astui luolasta häikäisevään valoon, ainakin nartusta tuntui siltä. Se otti pari askelta ja pysähtyi sitten. Jalat olivat vielä kovin kankeat, mutta liikkuminen saisi ne kyllä palautumaan. Kalishalle se hymyili vienosti ja asettui nartun perään. "Kerrot vain minne olemme menossa, ei minusta tarvitse huolta kantaa." narttu lausahti "Tunnen tämän saaren, osaan siis kulkea täällä vaikka silmistäni ei olekaan apua."

Darkness haisteli autuaana tuoksuja joita se ei ollut kahteen kokonaiseen vuoteen tuntenut kuonossaan. Narttu antoi tuulen pörröttää tummaa turkkiaan ja jalkojen nauttia kävelemisestä. Sitten se ryhdistäytyi. Ei ollut aikaa hullutuksiin, piti etsiä yöpymispaikka ja ruokaa ennen pimeän tuloa. Siinä olisi hommia kerrakseen.

Vierailija

Kalisha katsoi, kuinka Darkness asteli kankeasti luolasta ulos ja haisteli ilmaa, kuin ei olisi moneen vuoteen tuntenut hapen tuoksua kuonossaan. Kun Darkness oli puhunut, Kalisha vastasi:"Okei, sinne on matkaa, ja ensimmäinen taipale on mennä suoraan jyrkännettä alas." Se varmisti että susi varmasti kuuli ja odotti sitten että hän lähtisi Kalishan perään, "Mennään."

Odottaessaan Kalisha yritti hillitä intoaan kysyä Darknessin menneisyydestä, mutta ajatteli samalla huolimatomasti kysymyksiä päässään:`Kuinka sinä jouduit sinne luolaan?`, `Kuinka kauan olet sielä ollut?`, `Oletko ollut laumassa?` ja "Kuule, Darkness. Minä haluaisin kovasti tietää mistä sinä tulet."

Hän vaikeni. Viimeinen kysymys oli tullut ääneen. Hän puri huultaan ja oli hermostunut. `Tyhmä!` hän ajatteli, mutta huomasi kuitenkin saaneensa tilaisuuden onkia vähä tietoja. "Niin, ja puhuit aiemmin jotain siitä, että pelastin sinut. Miten ja mistä? Mikä sinua uhkasi siellä luolassa?" se kyseli rauhallisesti, viekkaasti irvistäen, eihän toinen kuitenkaan näkisi mitään.

`Tämä pitää hoitaa nopeasti, Kaneli ja Pulla eivät ole turvassa kaksistaan`

Darkness nyökytteli kuunnellessaan Kalishan selostusta. Se tiesi kuinka vaikeakulkuinen vuorenrinne oli. Siksi se lähtikin varovasti liikkeelle, pieni askel kerrallaan. Narttu nuuhki samalla ilmaa ja käänsi kuononsa välillä myös maahan.

Sen kulku kuitenkin pysähtyi kuullessaan Kalishan lausahduksen. Darkness tunsi kuinka pelko hiipi sen raajoihin. Se ei vieläkään tiennyt kuka tuo toinen narttu oli.... Kenties se oli ollut mukana suuressa taistelussa... Narttu nielaisi kuitenkin pelkonsa ja kysäisi tyynenä "Miksi se sinua niin kovasti kiinnostaa?" Narttu kysyi tämän ystävällisesti, antaen kuitenkin ilmi, ettei aikoisi kertoa jokaista yksityiskohtaa. Darkness aikoi jo jatkaa matkaa, mutta muuttikin mielensä. Se istahti ja katsoi Kalishaa silmiin. "Sokeudesta on haittansa. En voi esimekiksi nähdä, aiotko nyt tappaa minut. En kuitenkaan tunne niin." narttu puheli ja toivoi toisen ymmärtävän miksi se oli niin varovainen. Menneisyydestään se ei puhuisi ennen kuin toinen olisi antanut hyvän vastauksen sen kysymykseen. Toinen oli osunut arkaan paikkaan...

Vierailija

Kalisha hämmästyi, se oli selvästi osunut arkaan paikkaan, ja oli siitä pahoillaan: "Anteeksi jos loukkasin", Kalishan ilme muuttui suruisaksi ja siitä nolostuneeksi. "Olen kai vain liian utelias", se naurahti epävarmasti. "Katsos, haluan vain tietää millaisen tyypin kanssa olen tekemisissä. Vaikka, no, ethän sinäkään tiedä MINUSTA juuri mitään..." Kalisha ei halunnut vaikuttaa tunkeilevalta. Narttu ryhdistäytyi. "Ja tappaako? Ei toki, rohkeuteni ei riitä moiseen, omatunto alkaa soimaamaan", se yritti saada Darknessin luottamuksen, sillä se tarvitsi sitä. "Tiedän etten välttämättä kuulosta luotettavalta, mutta usko pois, sitä minä olen. Ja tarvitsen apua niiden kahden vahtimisessa, aina ne on menossa jonnekin."

Kauempaa, metsästä, kantautui ääni:"Kalisha, Darkness, tulkaa! Emme jaksa enää metsästää, ja Pullaa alkaa pelottaa", Se oli Kaneli, Kalisha hymähti. "Se pikuneiti osaa huutaa" Samassa se huomasi, kuinka pimeää oli jo ehtinyt tulla. "Mennäänkö jo? Voit kertoa kaiken myöhemmin, siis jos vain haluat", narttu irvisti iloisen susimaisesti.

Darkness hymyili ystävällisesti Kalishalle. Toinen vaikutti oikeasti viattomalta vakuutellessaan. Kyllä narttu sen uskoisi, vaikkei tiennytkään miltä toinen näytti. "Kyllähän minä sinua uskon, ja vaikutat todellakin luotettavalta" narttu imarteli, mutta oli kuitenkin tosissaan. Se nosteli laihoja koipiaan, lumi alkoi jäädyttää niitä.

Kun Kanelin huuto kantautui sen tarkkaavaisiin korviin, narttu hätääntyi. "Voi, mennään toki, en halua viivyttää... Jutellaan myöhemmin tarkemmin, niinkuin sanoit" se järkeili ja lähti päättäväisenä Kanelin ääntä kohti. Se asteli hyvin varoen kuono maassa. Hitaudestaan huolimatta Darkness oli pian pennun luona. Narttu heilutti häntäänsä sisarusten edessä ja käännähti sitten katsomaan Kalishaa, joka varmaankin pian saavuttaisi ne. Darknesista ei välttämättä olisi vahtimisapua, mutta se auttaisi mielellään kaikin tavoin Kalishaa. Pennut olivat olleet aina lähellä sen suurta sydäntä.

Vierailija

Kalisha oli iloinen, kun toinen luotti tähän kuitenkin, eikä suuttunut epämiellyttävistä kysymyksistä. Kun Darkness lähti, joutuikin Kalisha lähtemään perään, mutta sai tämän helposti kiinni. Pian he olivat perillä, ja pennut ottivat heidät riemuiten vastaan. He näyttivät saaliskasansa, se oli aika iso jo, mutta Kalisha ja Darkness olivatkin olleet aika kauan vuorilla.

Kalisha söi, etsi tukevan rinteen ja alkoi kaivaa sopivan kokoista luolaa nukkumista varten. Ilta oli jo pitkällä ja alkoi olla kylmä. Satoi lunta. Luolan oltua valmis, Kalisha ja pennut repivät kuivia kuusenoksia lattiaksi, koska maa oli kylmää ja kosteaa. Darknessin ei tarvinnut tehdä mitään. Vaikka hän olisi tarjoutunutkin, pennut tekivät asiat mieluummin itse Kalishan kanssa.

Homman oltua valmis, pennut kävivät maate, mutta Kalisha meni Darknessin luo juttelemaan. Se sanoi haikeana "Olen koko elämäni asunut vuorilla, mutta nyt se on käynyt lähes mahdottomaksi meidän kannaltamme." narttu piti pienen tauon ja jatkoi sitten:"Huomenna meidän pitää lähteä, mutta en tiedä yhtään minne... Oletko sinä koskaan käynyt muualla, Darkness? Tiedätkö missä on turvallista?" Vaikka se kysyi sitä täyden luottamuksen vallassa, hän ajatteli: `Miten Darkness voisikaan tietää enää saaren turvallisuudesta? Hän kysyi minulta Taistelusta, mutta siitä on jo kaksi vuotta... Ei kai hän ollut siellä niin kauan? Miten hän on voinut olla luolassa niin kauan ilman vettä ja ruokaa? Hänellä on varmasti salaperäisiä voimia...`

Darkness katseli hiljaa vieressä kun toiset söivät ja tekivät työt. Se aisti mitä kukin sillä hetkellä teki. Narttu istui hiljaa lumisateessa, sen ei edes tehnyt mieli auttaa. Sen vartalo ei ollut vielä tottunut kylmään, sillä luolassa oli ollut suhteellisen lämpöistä. Darkness kaipasi näkemistä, sillä se yhä muisti miltä talvimaisema oli näyttänyt. Se kuitenkin näki sen yhä, tavallaan...

Darkness ilahtui kun kuuli Kalishan tulevan luokseen. Se heilittu tummaa häntäänsä lunta vasten. Narttu ei kuitenkaan alkanut heti puhua pälättää, se antoi toisen puhua rauhassa loppuun. Darkness nyökytteli ystävällisesti ja hymyili välillä. Kun Kalisha oli kysynyt kysymyksen Darknesilta, se oletti, että nyt olisi sen vuoro puhua. Narttu nosti hitaasti päänsä kohti harmaata taivasta. "Täällä ei ole turvallista asua, niin kauan kun Jager on keskuudessamme..." sen ääni värähti pelokkaasti Mustan Suden nimen kohdalla "Mutta olen melkein varma, ettei Jager ahdistele tämän saaren asukkaita vielä vähään aikaan. Voit siskojesi kanssa lähteä alas vuorilta kohti Kristallijärveä. Sinne on matkaa mutta se on turvallinen paikka" Darkness veti henkeä ja jatkoi varovaisemmin "tiedätkö kuka Jager on tai mitä hän on tehnyt?" Narttu halusi varmistaa että toinen tietäisi kuinka vakavasta asiasta puhuttiin. Jos toinen ei tiennyt, Darkness kyllä kertoisi, muttei kovin mielellään. Narttu ravisteli lumihiutaleita turkiltaan ja katsoi kysyvästi Kalishaan.

Vierailija

"Jagerko?" Kalisha puhui varmana, "Hänestä olen kuullut vain tarinoita. Mutta tiedän kyllä kuinka vakava aihe on puhua hänestä." Mutta vaikka Kalisha vaikutti epäilyttävän pelottomalta, se ei halunnut puhua Jagerista sen enempää. Hän jatkoi sitten rauhallisempana "Mutta, Kristallijärvi, missäpäin se on? Onko sinne vaikea mennä?" Ei se niin kauheasti pelännyt niin kauan kuin tuo tuhon susi uinuu jossain kaukana, hiljaa. Ainakin toivottavasti...

Kalishan vastauksen Darkness olikin jo arvannut. Nartusta ei olisi siis mitään vaaraa, hän ei ollut tavannut Jageria kasvotusten. Darkneskaan ei halunnut puhua Jagerista, se oli nartulle arka aihe. Siksi se tyytyi vain nyökkäilemään vakavana Kalishan puheille.

Kristallijärvestä narttu puhui paljon mielummin. Se pinnisti muistiaan muistaakseen reitin järvelle. Lopulta narttu vastasi "Vuorilta alas tulo on tietenkin hieman hankalaa, mutta lopputaipaleeen pitäisi sujua ongelmitta" Darkness veti syvään henkeä ja sulki tummat luomensa hetkeksi. Se näki saman minkä oli luvannut äsken Kalishalle. "Kyllä, näin tulee tapahtumaan" narttu vakuutti avattuaan silmänsä. Ennustuksesta oli hyötyä... ainakin useimmiten. Narttu tunsi jaloissaan kylmää pistelyä ja alkoi nostella koipiaan nopeassa tahdissa. Sen ylpeys kuitenkin esti sitä kysymästä sisälle luolaan menosta.

Vierailija

Kalisha kuunteli reitin ja hoki sitä päässään muistaakseen varmasti. "Selvä, kiitos. Lähdemme huomenna." hän huomasi Darknessin koipien nostelun ja sanoi ystävällisesti: "Alkaa olla jo todella myöhä, mennään nukkumaan."
Kalisha lähti, vaikka ei vastausta kuullutkaan. Häntä väsytti liikaa, eikä hän olisi jaksanut enää keskittyä mihinkään kuulemaansa. Narttu haukotteli, kävi maate ja heräisi vasta aamulla. Myöhään aamulla, vaikka saattoi ollakin kiire.

Keskellä yötä kaneli heräsi. Hän oli nähnyt pahaa unta. Pikkuneiti päätti lähteä kävelylle. Ikävä kyllä kävelystä tuli oletettua pidempi ja Kaneli eksyi. "Kalisha! Muut! Missä olette" hän huuteli, mutta Kalisha ja Pulla eivät ainakaan kuulleet. He nukkuivat sikeästi raskaan päivän jälkeen. Kaneli päätti jäädä sinne nukkumaan, ja etsiä muut uudelleen huomenna. Hän etsi itselleen lämpimän paikan ja asettui siihen unille. Hän ymmärsi että jos hän kulkisi nyt etsimään muita, hän eksyisi vielä pahemmin. Niinpä hän odotti aamua...

Darkness huokasi helpotuksesta, kun Kalisha kutsui tämän sisälle luolaan nukkumaan. NArttu asteli kankein jaloin Kalishan perässä luolaan. Darkness asettui pieneen kippuraan ja nukahti saman tien, vaikka se oli ollut koomassa jo kaksi vuotta. Silti retki oli väsyttänyt sen ja nyt se nukkui sikeästi....

Keskellä yötä Darkness heräsi säpsähtäen. Se oli nähnyt unta jossa jokin pieni elukka juoksi päämäärättömästi ympäri saarta pakokauhun vallassa. Narttu ei uskaltanut lähteä ulos luolasta keskellä yötä, vaikka se olisi halunnut. Hermostuneena se painoi tumman päänsä kylmään kiveen ja yritti nukahtaa uudelleen. Loppuyön se kuitenkin näki levottomia unia ja heräili vähän väliä.

Aamun koittaessa susinarttu heräsi aikaisin. Se raotti luomiaan varovasti mutta ponnahti ylös muistaessaan yöllisen unen. Darkness kulki kuono maassa ulos luolasta, ettei olisi astunut Kalishan tai siskosten päälle. Ulkona neitokainen nuuhki ilmaa ja lähti päättäväisesti seuraamaan Kanelin jättämiä jälkiä. 'Taas enneuni...' Darkness mutisi itsekseen. Ehkä se vielä löytäisi Kanelin jostain, toivottavasti elävänä....

» Tappelu vai rauha? (kutsupeli Foxilla) Loppu
» Liikaa huolia (kutsupeli ?MitäHä?)Loppu
» Liittymispeli Tensaiji ja Karu (kutsupeli ?MitäHä?) Loppu
» Alfaa tapaamassa (kutsupeli Starry & Fallen)Loppu +siirretty rajamailta
» foxilla ja Susipoika, teenkö yhteisen pelin?