Uudet maisemat, uudet seikkailut (Chaka, kera Titanin) -Loppu-

//Np //

Uros painoi tumman kuononsa Shaden turkkiin.
"Kaikki hyvin" se vastasi toisen kysymykseen rauhoittavalla äänellä. Sitten se ryhdistäytyi. "Nyt voimme alkaa syömään, minulla on.. hmm... suden nälkä!" Titan kiirehti lisäämään ja haukkasi saman tien ison palan saaliin kyljestä. Tuoreen lihan maku täytti vaaleaturkin kaikki aistit ja tämä nuolaisi huuliaan tyytyväisenä. Titan haukkasi seuraavan suullisen, se oli jo unohtanut kyljessä tuntuvan pistävän kivun...

Syötyään itsensä täyteen uros asettui makuulleen lumiseen maahan ja katsahti Shadeen tummilla silmillään. "Ei hassumpaa, vai? Vatsa täynnä ja aurinko paistaa..." Uros haukotteli raukeasti ja heilautti häntäänsä kutsuksi Shadelle tulla sen viereen. Taivaalla ajelehti muutama pilvi, mutta ne olivat niin pieniä, etteivät ne voineet enteillä lumisadetta. Titan huokaisi tyytyväisenä ja painoi päänsä suurten tassujensa väliin.

Shade rauhoittui hieman toisen sanoessa tämän olevan kunnossa ja sekin alkoi syömään, siro narttu repi lihaa vahinkoa aikaan saaneesta kauriista ja nieli ne nälkäisenä. Shade ei ollut tajunnutkaan miten nälkäinen se oli, veren maku vain lisäsi sen nälkää ja pian narttu melkein hotki ruokaansa.

Kun se tuli kylläiseksi vilkaisi se Titaniin päin ja otti tuon kutsun vastaan. Narttu askelsi toisen viereen ja nuoli vielä hellästi uroksen haavaa. "Tämä on kyllä mukavaa" Shade sanoi valkealle urokselle, musta turkkisella nartulla ei ollut pitkään aikaan näin mukavaa varsinkaan uroksen seurassa. Shade saattoi tuntea olonsa turvalliseksi tuon uroksen seurassa.

Titanin haava oli tyrehtynyt jo sen verta että narttu lopetti nuolemisen ja kuiskasi toisen korvaan "onneksi ei käynyt pahemin" se lipaisi varoen toisen korvaa ja hymyili hiljaa. Mielessään narttu toivoi ettei tämä päivä loppuisi koskaan.


//voi Shadea sehän on kohta rakastunut Titaniin :3 //

Koko uroksen keho värähti mielihyvästä Shaden alkaessa nuolla tämän haavaa. Valkeaturkki sulki raukeana silmänsä ja huokaisi tyytyväisenä. Haavaan ei koskenut enää yhtä paljon, mutta se ylettyi takajalkaan asti. Susiherra joutuisi hiukan nilkuttamaan sen ansiosta...
Shaden kuiskatessa Titanille, tämä nosti päätään ja hymyili sitä hurmaavaa hymyään. Sen häntä heilahti pölläyttäen lunta ilmaan. "Onneksi meitä on kaksi" uros lausahti lempeästi, "muuten en varmaan selviäisi..." Tumman nartun nuolaistessa valkoturkin korvaa, Titan käytti tilannetta hyväkseen ja painoi hiljaa kuononsa nartun poskeen. Nuolaisten vielä Shaden korvaa, uros mietti, kuinka paljon se jo pitikään tästä kauniista nartusta. Ne olivat tunteneet ehkä puolipäivää ja nyt jo Titan oli erittäin hyvillään, että oli sattunut törmäämään Shadeen. Tai ehkä se ei ollutkaan pelkkää sattumaa... Oli alkanut sataa hiljalleen lunta. Taivas punertui horisontista ja sai pilvenhattarat vaaleanpunaisiksi. Aurinko laskisi pian. Uros katsahti Shaden kullankeltaisiin silmiin ja heilautti korviaan kohti taivasta.
"Katso" Titan sanoi hiljaa nartulle, "kuinka kaunista!"
Ja romanttista, se ajatteli...

//Tunne taitaa olla molemminpuolinen x) //

//niinpä taitaa, ehkä noista tulee vielä pari ;D//

Titanin sanoista narttu ymmärsi toisen haluavan nartun jäävän luokseen kunnes pystyisi huolehtimaan itsestään ja se kyllä sopi nuorelle nartulle. Shade tunsi Titanin kostean kirsun poskellaan, se toi lämpimän ja hyvän tunteen narttuun. Kullankeltaiset silmänsä se kiinnitti Titaniin ja hymyili hurmaantuneena. Voi miten onnellinen se olikaan siittä kun se oli tavannut Titanin. Shade nosti kuononsa taivaalle ja siihen putosi valkea hiutale, narttu aivasti päätään pudistaen. Sitten narttu sanoi Titanille "Niin, täällä on todella kaunista" Shade lausahti lempeästi.

Narttu katsoi uudestaan punertavalle taivalle ja hymyili, kunnes taas sen mustalle kuonolle putosi hiutale ja jälleen narttu aivasti. Herttainen naurahdus tuli nartun kidasta, mutta vilkaisi Titaniin ikään kuin kysyvästi. Pitiköhän uros nyt tätä ihan lapsellisena.
Shade laski päänsä Titanin pehmeälle selälle ja sulki silmänsä syvään huokaisten, voisiko päivä olla enään parempi?

//Maeby, maeby not //

Valkeaturkki nyökkäsi painoksi Shaden sanoille. Se oli onnellisempi kuin moneen kuuhun, sillä tähän asti uros oli ajatellut vain perhettään... Titan ei oikeastaan tiennyt mitä ajatella, sen tunteet narttua kohtaan olivat nyt jo vahvat. Antaa tilanteen kehittyä, se päätti ja sysäsi asian syrjään.
Uros havahtui ajatuksistaan Shaden aivastaessa toisen kerran. Titan katsahti nuoreen narttuun myötätuntoisesti, huvittunut pilke silmissään, muttei sanonut mitään.
Tuntiessaan Shaden pehmeän pään selkänsä päällä, uroskin laski päänsä takaisin etutassujensa väliin. Silittäen hellästi hännällään mustavalkoisen nartun kylkeä Titan painoi raskaat luomensa eriparisilmiensä päälle. Hämärä laskeutui susihukkien ympärille nopeasti ja kätki heidät syleilyynsä. Sumukin ympäröi raskaana kaksikon, yö oli saapunut.

Titan seisoi vastakkain tuntemattoman suden kanssa usvaisella nummimaalla. Toisella oli myöskin vaalea keskipitkä turkki, jossa oli siellä täällä kellanpunaisia läiskiä. Titan kallisti kummastuneena päätään, tämä toinen uros näytti erikoisen tutulta. Valkoturkin katse osui toisen uroksen silmiin. Samassa se tunnisti toisen. "Sirius!" uros huudahti, noista meripihkasilmistä ei voinut erehtyä. Hänen veljensä katsahti häneen murheellisena. "Titan, koska palaat kotiin?" Sirius kysyi karheasti, "tule, tai etsin sinut." "Sirius..." Titan aloitti, mutta samassa nummimaa katosi ja uroksen lävisti viiltävä kipu.
Valkoturkki heräsi hätkähtäen pimeästä metsästä. Se katsahti taivaalle jolla kuu möllötti. Samassa se tunsi jalassaan sietämätöntä kipua. Uros vääntelehti tuskasta, toivottavasti haava ei ollut tulehtunut, se ajatteli sumeasti. "Shade..." Titan töykkäsi etutassullaan nukkuvaa narttua.

Shade nukahti nopeasti toisen lämpöön ja näki unta, se oli hyvää unta. Tumma turkki näki itsensä ja kolme suloista suden pentua leikkimässä niityllä. Oli aurinkoinen päivä, kukat tuoksuivat kaikki oli hyvin. Mutta yhtäkkiä paikalle tuli ruskea valkoinen susi... "Vody..." Narttu henkäisi ja etsi katseellaan pentuja. Taivas muuttui synkäksi ja alkoi salamoida. Salama iski lähelle ja Shade näki kaikki kolme pentua verisinä maassa. Shade kuuli nimensä ja sitten kosketuksen, narttu luuli kuolevansa.
Tumma turkki häntkähti hereille, kaikki oli ollutkin unta. Sitten vasta se tajusi Titanin ja katsahti toiseen kysyen "Mikä hätänä?" Äidillinen ääni kuiskasi hiljaisuudessa. Narttu katsoi Titanin haavaa ja se näytti märkivän hieman. Kultainen, mutta huolestunut silmäpari katsahti urokseen ja sitten taas haavaan. Shade nuolaisi sitä hellästi llievittääkseen toisen kipuja. "Sattuuko pahasti?" se lausahti huolestuneena katsoen Titania silmiin, nartun sydän hypähti.

//By to Way nää on MEREN RANNALLA miten sinne yhtäkkiä metsä kasvoi? En ihan hokannut... //

Titan vastasi nartun katseeseen tuskainen kiilto silmissään. "Haava" se haukahti tukahtuneesti, "Onkohan se tulehtunut...?" Shaden nuolaistessa viiltoa, uros värähti, mutta tunsi sen auttavan. "Jatka, ole niin kiltti" valkoturkki kuiskasi ja kosketti Shaden kuonoa hellästi omallaan. Aukaistessaan valtavan kitansa haukotukseen Titan painoi päänsä takaisin käpäliensä varaan. Pitkään aikaan se ei saanut unta, mutta lopulta se nukahti katkonaiseen uneen.
Uros siristi silmiään aamuauringossa. Viimeinkin, se ajatteli... Se vilkaisi ympärilleen nähdäkseen Shaden.

//sori kauhean lyhyt.. //

//Eipä mitään //

Shade nuoli valkean uroksen haavaa hellästi, nartun suussa maistui inhottavalta kun se nuoli kirkasta nestettä. Musta narttu huomasi toisen nukahtavan, mutta nuoli vielä hetken. Narttu alkoi miettiä mikä voisi helpottaa uroksen oloa 'merilevä... ei, se on suolaista ja kirveltää' kultanen silmä pari liikkui pimeydessä etsien jotain mikä voisi autaa mutta ei olisi jäässä. Shade pohti ja nousi hiljaa ettei herättäisi nukkuvaa Titania. Mustaturkki askelsi niin hiljaa kuin pystyi lumessa ja päästyään hieman kauemmas se alkoi jolkotella eteenpäin. Shade kaivelimaata sieltä täältä etsien jotain sopivaa, mutta kaikki oli jäätynyt lumen alle.

Shade ei huomannutkaan kuinka yö meni nopeasti, sitten se tajusi kuinka kaukana se oli siittä missä Titan oli. Shade oli kulkenut merenrantaan asti ja lähti äkkiä takaisin, mustaturkki toivoi ettei uros heräisi ennen kuin pääsisi takaisin. Sen tassut kävivät aina vain nopeammin mitä enemmän aurinko alkoi valaista sen tietä. Shade pääsi paikalle juuri kun Titan nosti päätään. Kultasilmäinen narttu haukahti ystävällisesti ja askelsi Titanin viereen, narttu kumartui nuolemaan valkoturkin haavaa.

Ensin valkoturkki hätääntyi, se ei nähnyt narttua missään. Mutta kun Titan kuuli tutun äänen, se rauhoittui. Toisen haukahdukseen uros vastasi toivottamalla hyvää huomenta. Shaden asettuessa nuolemaan Titanin haava, susiherra tunnusteli itsekkin, miltä viilto tuntui. Enää siihen ei koskenut yhtä paljon, mutta ei se välttämättä vielä yksin pystyisi saalistamaan, ainakaan isompaa riistaa. Ei se valkoturkkia toki haitannut, saisihan se ainakin hyvän syyn viettää aikaa Shaden kanssa...

Uros havahtui mietteistään ja kääntyi mustavalkoisen nartun puoleen. "Haava on jo paremmassa kunnossa, kiitos sinun" Titan katsahti Shadeen kiitollisena ja heilautti tuuheaa häntäänsä. "No, nukuitko hyvin?" se kysäisi hetken hiljaisuuden jälkeen. Uros ei tiennyt voisiko se kertoa Shadelle oudosta unestaan, mutta täytyihän heidän voida luottaa toisiinsa jos... Hetkinen, Titan pysähtyi taas miettimään. Nyt se kuvitteli taas omiaan, eihän heistä välttämättä olisi kuin ystäviksi. Silti ajatus 'vain ystäviä' ei miellyttänyt valkoturkkia... Saadakseen muuta tuumittavaa Titan koetti nousta jaloilleen. Raajat olivat hiukan puutuneet yönaikana, mutta kyllä uros kävelemään pystyi. Puun oksalta tipahti kasa lunta hukan naamalle, ja tämä pudisteli sen turhautuuneena pois.

Narttu vastasi toisen toivotuksiin sanomalla myös hyvää huomenta, ennen kuin asettautui nuolemaan tämän havaa. Musta valkea narttu nuoli tarkasti ja hellästi tuon komean uroksen kylkeä. Shade hymyili kainosti ja inahti iloisesti toiselle tämän haukahdeltua uroken haavasta "Ei siinä mitään ollut, kuka tahansa olisi voinut tehdä sen..." Narttun hento ääni vaikeni sen jatkaessa nuolemistaan. Aurinko alkoi jo paistaa korkeammalta taivaalta ja valaisi jo varsin hyvin susia. Shade heilautteli lyhyttä häntäänsä silloin tällöin rennosti, se pyyhki lumeen hauskan jäljen.

Valkoturkin kysyessä yöstä Shade hymähti huvittuneesti ja haukahteli iloisesti "Ei kovin hyvin, näin unta veljestäni ja sitten kuljin koko yön... Mutta ei se minua haittaa" Hukka hymyili taas kainosti ja kävi rennosti makuulle takatassut sivulle päin isoittaen. Shadekin mietti kertoisiko mitä unessa oikeasti tapahtui, mutta päätti olla hiljaa jos uros ei siittä kysyisi. Susi ei halunnut tylsistyttää valkoturkkia turhan päiväisillä unillaan. Narttu seurasi tarkkaavaisena Titanin noustessa ylös ja valmiina syöksähtämään apuun jos toinen meinaisi kaatua. Nartun mielessä käväisi saman tapaisia ajatuksia kuin Titanillaa ja oli iloinen saadessaan viettää aikaa toisen kanssa vielä pitempään.

//sori kesto!

Titan kääntyi katsahti Shaden kullankeltaisiin silmiin.
"Niimpä kai olisi voinut" uros vastasi nartun toteamiseen, "muttei välttämättä yhtä hyvin kuin sinä!"
Valkoturkki kuunteli tarkasti pää hieman kallellaan Shaden kertomusta unestaan. Se nyökkäsi hiukan yllättyneenä.
"Minäkin näin unta veljestäni" uros haukahti, "Mutta se ei ollut hyvä uni..." Susiherra puisteli päätään, kumpa Siriukselle ei vain olisi sattunut mitään... Se siirsi eriparisilmänsä takaisin Shadeen. "Millaista unta sinä näit..?" Titan kysäisi varovasti ja heilautti rennosti häntäänsä. Nartun ei tarvitsisi kertoa jos ei haluaisi.
Vaaleaturkki huomasi hyvillään, ettei seisominen tuottanut suurempia vaikeuksia, mitä nyt jalkaa hieman pisteli. Käveleminen olisi tietty eri asia... Sitä uros ei tahtonut vielä yrittääkään, vaan asettui takaisin makuulle tumman nartun vierelle. Se heilautti korviaan merkiksi siitä, että kaikki on hyvin.

//Eipä mitään, ei täällä ketään muitakaan ole aktiivisina...//

Mustavalkea narttu nuoli haavasta inhottavaa nestettä, se ei maistunut kovin hyvältä, mutta se oli pienin murhe nyt. Valkean uroksen kysyessä nartun unesta, se lopetti nuolemisen ja katsoi alaspäin hieman vaikeana. Mutta haukahti sittemmin "Unessa olin minä ja minulla oli kolme ihanaa pentua..." Shadin ääni vaikeni ja nartun silmä kulmaan tuli pieni kyynel, sitten se jatkoi "...sitten paikalle tuli veljeni ja hän... hän tappoi kaikki pennut." Shade vaikeni ja jatkoi haavan nuolemista yrittäen hymyillä vaisusti.

Aamu alkoi olla jo pitkällä ja aurinko lämmitti hieman susien turkkia. Taivaalla ei näkynyt pilven pilveä.

Titan nuolaisi hellästi Shaden korvaa. Se ei halunnut nartun itkevän. Se itsekin oli nähnyt ikävää unta, muttei se kuulostanut pahalta Shaden uneen verrattuna. Uros katsahti tähän silmät myötätuntoisena.
"Se oli varmasti kamalaa..." valkoturkki myönsi, "Mutta onneksi vain unta."
Titan mietti, oliko Shadella mahdollisesti ollut sellainen veli, joka olisi voinut tappaa. Uros toivoi ettei narttu olisi joutunut kokemaan mitään sellaista...
"Minäkin näin unta veljestäni..." Titan lausui, muttei puhunut siitä sen enempää, paitsi tietenkin jos narttu tahtoisi tietää.

"Onko sinulla nälkä?" vaaleaturkki kysäisi hetken kuluttua päätään kallistaen. Sen oma vatsa jo hiukan kurni, mutta se ei tiennyt miten saalistaminen siltä onnistuisi...

Shade hymyili pienesti Titanin nuolasitessa sen korvaa, narttu jatkoi kuitenkin haavan nuolemista vielä hetken kunnes asettautui Titanin viereen makaamaan ja kysyi "Millaista unta sinä näit veljestäsi?" Kultasilmä kallisti päätään kysyvästi.

Hellästi narttu kosketti uroksen poskea lohduttavasti, sillä toinen vaikutti huolestuneelta.

//sori lyhyys //

//oho //

Valkoturkki hipaisi hännällään Shaden jalkaa merkiksi siitä,että toinen voisi jo lopettaa haavan nuoleskelun. Eihän se halunnut ystäväänsä loppuun rasittaa omilla vaivoillaan. Pian narttu jo siirtyikin uroksen vierelle.
Titan kallisti miettiväisenä suurta päätään kuullessaan Shaden kysymyksen. Uros pohti, kuinka paljon haluaisi kertoa, mutta päätti olla avoimena. Olihan Shadekin kertonut kaiken unestaan. Tai niin susihukka oletti. Hopeanharmaat pilvet olivat kerääntyneet ohueksi kerrokseksi ja taivaalta oli alkanut tiputella hiljalleen lunta.
"Tapasin veljeni nummimaalla" vaaleaturkki aloitti, "ensin olin iloinen nähdessäni hänet, mutta sitten veljeni kysyi koska palaan kotiin..." Titan veti terävästi henkeä nielaisten kurkkuun pyrkineen palan pois. "Hän sanoi että tulisi hakemaan minut... Ja onhan minulla joskus häntä ikäväkin." susiherra myönsi ja katsoi narttuun hiukan kaipuuta silmissään.

"Mutta nyt en halua lähteä" se jatkoi hetken päästä, "en nyt kun löysin upean saaren ja ruokaa... ja sinut" uros lausahti hellästi. Ei, nyt se ei tosiankaan aikonut jättää tätä saarta.

Narttu kuunteli hyvin tarkkaan mitä uros kertoi unestaan ja haikeus loisti nartun kultasilmistä. Titanin lopetettua narttu yritti nuolaista hellästi urosken poskea lohdutaakseen toista. "Minusta unilla on aina väliä, niistä ei ikinä tiedä mitä ne merkitsevät" narttu vinkui äidillisesti. "Voi Titan sinä olet niin herttainen, en minäkään halua lähteä täältä vaikka kuinka tappaja veljeni asusisi naapurissa..." narttu vaikeni hetkeksi ja jatkoi sitten "Koska löysin sinut" Kultanen silmäpari etsi Titanin silmiä ja nartun katseesta loisti onni, sekä pieni rakkaus saattoi olla huomattavissa.

//Ehkä voisimme lopettaa tähän ja nämä jatkaisivat tästä sitten ystävyytensä rakentamista, vai? //

//Joo sopii en keksikään enää hirveesti jatkoo C:

Titan hymyili onnellisena. Kaikki oli sen elämässä hyvin tällä hetkellä. Nyt kun se sai olla Shaden kanssa. Uros katsoi narttua silmät hehkuen ja siihen ne jäivät tuijottelemaan toisiaan...

//...jaja kiitos pelistä!