Kalliolla tavataan (kutsupeli kiekko01 & John)

Sugar oli kulkenut pitkän matkan rannalta Käpäläkalliolle. Se ei tuntenut tätä seutua, mutta oli sattumalta päätynyt kalliolle. Neitokainen pudisteli turkkiaan, se tiesi olevansa märkä ja hieman likainen. Siitä se ei pitänyt, sillä jokuhan saattoi tulla ja Sugar halusi näyttää itsestään vain parhaat puolet. NArttu haukoitteli ja venytteli je hyppäsi sen jälkeen yhdelle kalliolle istumaan. Se tiiiraili ripsiensä alta maisemaa, joka sille avautui. 'Melko kaunis paikka tavata joku', narttu ajatteli itsekseen. Mieluiten se olisi tietenkin tavannut jonkun sisarensa kanssa, mutta hän oli poissa, ainakin toistaiseksi. Sugar oli luvannut itselleen, että etsisi siskonsa keinolla millä hyvänsä....

Hetken istuskeltuaan neitokainen alkoi kyllästyä yksinäisyyteen. Sugar aloitti ulvontakonsertin. Narttu ulvoi kuono kohti taivasta jolla näkyi jo muutama tähti. Se ulvoi kirkkaalla, ehkä hieman surumielisellä äänellä ja toivoi jonkun kuulevan sen. Ulvominen kuitenkin tyssäsi kun narttu tavoitti kuonollaan vieraan uroksen hajun. 'Voi hyvät hyssykät, miltä minä mahdankaan näyttää!' Sugar parahti itsekseen ja alkoi vimmatusti ravistella vaaleaa turkkiaan. Sitten neito otti otollisen asennon ja oli valmis siihen mitä tuleman piti.

John tallusteli kalliolle kovin reippaasti."Voihan nyt täälläkin on joku."John mumisi.'Vau mitä oikein ajattelin sehän on kaunis.'John käveli reippaammin nartun luo.Turkkiaan putsatessa John kompastui kiveen ja nousi melkein kuin hyppäsi ylös maasta.Kuitenkin John jatkoi nartun luo menemistä ilman huolia.
Kun John oli melkein nartun luona ajatteli John'Entä jos...ei...ei ole.'
John ei ole aikasemmin tavannut muita Narttuja kuin siskon ja lauman nartut.
Johnin silmiä kiusasi kaksi kärpästä.Leikki mielisesti John hyppi kärpäsien kanssa.Kuitenkin John kyllästyi tähän hyppimiseen.'Missähän täällä olisi paikka jossa ei olisi ketään'John ajatteli.Uupuneena John meni makoileen ja unohti mitä piti tehdä.Tämä oli hyvä tilaisuus saada ystävä mutta Johnia väsytti liikaa hyppimisen ja sen matkan jälkeen nartun luo.
John oli levännyt tarpeeksi joten verrytteli narttu oli viellä paikalla.





//sori on vähän lyhyt//

Vielä kerran neito korjasi ryhtiään ennen kuin sai vieraan uroksen näköpiiriinsä. Sugar heitti Johniin arvioivan katseen tämän kävellessä sitä kohti. Narttu katsoi oudoksuen toisen kompasteluja ja kärpäsjahtia, mutta siirsi katseensa uroksen ulkomuotoon. Komeahan se oli, nartun oli pakko myöntää. Mutta saas nähdä oliko toisesta juttukaveriksi...

Seurailtuaan hetken Johnin puuhailuja, Sugar päätti tutustua tuohon hieman paremmin. Se pudisteli vielä kerran turkkinsa siistiksi ja ravisteli hiuksensa paremmin. "Hei sinä!" narttu lausahti niin että toinen varmasti kuuli ja ymmärsi. Neiti piti pienen tauon ja katseli Johniin leuka pystyssä. "Mitä täältä haet?" kysymys saattoi kuulostaa epäilevältä, mutta todellisuudessa narttu oli hirmu utelias vieraasta uroksesta. Niinkuin se oli kaikista muistakin. Sugar kallisteli päätään puolelta toiselle tuijotellesssaan Johnia. Se katsoi urosta syvälle silmiin "Älä ota tätä henkilökohtaisesti, mutta olet hirmu komea..."
Sanojensa jälkeen narttu käänsi metsänvihreät silmänsä tassuihinsa. Se nosti tassunsa ylös ja alkoi tarkkailla tiiviisti kynsiään.

//eipä mitään//

John käveli lähemmäksi narttua "Hei!" huusi John iloisena.John katseli epävarmana narttua eihän John tuntenut sitä."Haen kaveria."John vastasi nartulle."Hä minäkö?"John katsoi hämmästellen narttua.'Narttu varmasti huomaa jos menen tähän asentoon'John ajatteli ja meni todella hauskaan asentoon.John tiiraili narttua asennossaan.John yritti kovasti että asento toimisi mutta John ei jaksanut olla asennossaan enään.


Oli mennyt hetki niin John oli todella lähellä narttua."mitä sinä täällä teet?"John kysyi nartulta.John katseli narttua iloisena ja meni makoileen maahan.John putsaili turkkiaan maassa.


//sori taas kun on niin lyhyt ku kaveri tuli käymään//

Sugar huoahti, viimeinkin toinen puhui. Se katsahti urosta silmiin "Vai kaveria...." narttu sanoi ympäripyöreästi "kelpaankohan minä?" se kysyi puoliksi itseltään. "ja juuri sinä, eihän täällä muita ole, vai?" narttu jatkoi pälätystään tauon jälkeen. Taas neiti katsoi arvioivasti urokseen. Kovin hajamielinen, sen kuvan toisesta aluksi sai, mutta katsotaan nyt, ehkä se muuttuu vielä, Sugar järkeili. Olihan sekin seurasta kovin iloinen. Narttu kohensi asentoaan kivellä. Toisen temppuilulle se vain tuhahti, mutta soi myös pienen hymyn. Narttu haukotteli tylsistyneenä, mitähän tästä vielä tulee...

Kuultuaan toisen kysymyksen, Sugar käänsi silmänsä salamana toiseen. "Kaipa samaa kuin sinäkin... Minulla on seuran puuteetta, kuten näet" narttu vastaili itsekseen. Jospa uros hieman avautuisi, se saattaisi ollakin hyvää seuraa...

John noisi maasta iloisena. "Niin kaveria."John sanoi nartulle hymyillen."Tottakai kelpaat."John sanoi kuultuaan nartun sanan."Ja juuri minä tai no ainakin satuin tänne."John sanoi katsellen taakse päin.John käänsi päänsä narttuun mukavasti."Mistä sinä tulet ja oletko laumasta?"John kysyi nartulta.'Pitäisiköhän sanoa mitä etsin?'John ajatteli.John istui maahan ja katseli taivasta.'Sisko näkisitpä tämän.'John ajatteli.John taputti hännällänsä kiveä rytmiin.
'Toteutuisipa tahtosi sisko.'John ajatteli siskoaan.


"No jos olemme molemmat seuraa vailla kai voimme tehdä jotain."John sanoi nartulle.John hymyili todella paljon.

Neiti katseli pää kallellaan Johnia kun tämä puhui. Samalla se mietti päässään, mitä ne voisivat tehdä yhdessä. Sugar ei halunnut jäädä koskaan sanattomaksi, siksi se miettikin aina valmiiksi mitä seuraavaksi sanoisi. Narttu loi pienen hymyn urokseen kuullessaan että kelpasi hyvin seuraksi. Sitä sanat olivat lämmittäneet, vaikkei se näyttänyt sitä sen kummemmin.

Kun John oli puhunut, Sugar aukaisi pienen kitansa. Se oli hieman närkästynyt, kun uros uteli sen yksityisasioita, mutta tuskinpa niiden kertominen olisi jotenkin vaarallista. "Olen täällä melko uusi" neiti aloitti ja katsoi vihreillä silmillään syvälle Johnin silmiin. "Ja tulen...kaukaa" narttu piti tauon ja nuuhkaisi ilmaa. Sugar aisti sateen tulevan, mutta jatkoi silti "Enkä ole missään laumassa, en ole edes kuullut, että tällä rämesaarella olisikaan laumoja" Narttu keskeytti puhetulvansa, ja katsahti taivaalle. Märkä, iso pisara tipahti sen kuonolle. Neito ravisti sen inhoten pois ja oli yhdellä loikalla lähimmän puun alla sadetta paossa. "Tule, ettet kastu!" se huudahti Johnille.

'Olenko terve?'John ajatteli hämmästyneenä.'Joo olen varmaan sairas kun olen tässä.'John vastasi itselleen."olenko sairas?"John kysyi nartulta.'Tuo oli virhe.'
John ajatteli itsekseen.'Olisin parempi jos olisin sisko.'John jatkoi ajattelua.
John katsoi narttua ajatellen kaikkea tyhmää.'Tämäpä on hämmentävä hetki.'John ajatteli.

"Minä olen ollut täällä kauemminkin mutta en tässä paikassa."John sanoi nartulle."Olin laumassa mutta laumaa ei varmaan enään ole tai...ehkä on."John sanoi melkein heti perään.John melkein kuin tuijotti narttua silmiin ja sanoi"On täällä saarella varmaankin laumoja mutta sen tiedän että ennen oli ainakin koska olinhan laumassa." John jatkoi pienen tauon jälkeen"Täällä oli ainakin hienoa mutta nytten täällä on tosi karua koska kadotin siskonikin."
John katsoi narttua kun se meni puun alle ja hämmästeli mutta tajusi kutsun.
"Selvä."John vastasi.

Sugar kuunteli Johnia hyvin kiinnostuneena, ennen kuin säntäsi puun alle.
Toisen kysyttyä jotain sairaudesta, narttu pudisti epätoivoisesti päätään. "Toivon että et ole, sillä muuten en enää kauaa istu tässä..." se puuskahti ja vilkaisi vieressään istuvaa urosta terävästi. 'Oudoin tapaus ikinä...' neiti ajatteli typertyneenä, mutta joskin hieman huvittuneena. Toinen kyllä voisi ollakin hauskaa seuraa...tuskin muuta. Sugar katseli ison puun oksien lomasta taivaalle. Helmenharmaat pilvet ajelehtivat taivaalla kohti taivaanrantaa. Neiti inhosi märkää, kylmää ja pimeyttä... Yö oli tulossa, narttu pohti ja sitä puistatti. Se katsoi Johnia ja älysi vasta nyt vastata tälle. "Hyvin mielenkiintoista" Sugar totesi hiljaa.

Ties kuinka kauan sudet olivat jo istuneet puun alla, kun sade alkoi hellittää. Susinarttu oli vaipunut täysin omiin ajatuksiinsa. Neiti pääsi maan pinnalle vasta kun se tunsi takapuolensa puutuvan liiasta istumisesta. Ketterästi se ponnahti pystyyn ja katsoi puun oksien lomasta maisemaa. 'Märkää' narttu ajatteli ja värähti inhosta. Sugar kääntyi ja siirsi katseensa urokseen. Sitten se äkkiä tajusi jotain. "Ymmärsinkö oikein, että sinulla on sisko hukassa?" narttu uteli. "Niin on muuten minullakin" se vielä virnisti.

"Sori kun kysyin sairaudesta enhän minä ole sairas"John hymyili nartulle.John alkoi ihmetellä miksi narttu ei istuisi kauaa tuossa.'Tämä päivä on ollut todella outo.'John ajatteli."Siskoni katosi pari päivää sitten jossain metsässä."John kertoi hiljaa.John ei hallitte omia toimintojaan ekaa kertaa.John käänsi päänsä puihin katsellen olisiko muuta elollista lähellä.Narttu vaikutti mukavalta kaverilta.'Siskoni olisi katsonut samaan puuhun kuin narttu eikä katsellut muuta liikkuvaa.'John ajatteli.

John tunsi kuinka hän oli voinut olla muiden kanssa ja varsinkin nartun seurassa Johnin pää oli pyörällä tästä asiasta.John ajatteli mitä se on tehnyt matkan aikana ennen tätä paikkaa.'kävellyt,istunut ja muuta tyhmää eli haluaisin pysyä tässä kohdassa kauan.


//Sori lyhyys lähettiin toiselle tontille.//

Sugar istahti vastapäätää Johnia. Narttu kuunteli toisen selostusta pää kallellaan. "Minunkin sisareni on kadoksissa... Mutta aion etsiä hänet käsiinsä että voin läksyttää häntä karkaamisesta..!" Neito huoahti suruissaan. Sugar ei halunnut näyttää toiselle suruaan, mutta sisko oli hänelle todella tärkeä, joten menetys oli paha... Narttu käänsi päänsä nopeasti pois, sillä kyynel oli vierähtänyt tämän poskelle. Kyynel vierähti poskelta hiuksille. Susineiti katsahti Johniin surullisena. "Älä minusta välitä... Olen vain vähän tälläinen...surullinen" Sugar inahti. Se hieman liioitteli, mutta olihan sillä ikävä siskoa. Narttu käänsi vaalean päänsä taas pois ja yritti saada itsensä lopettamaan kyynelehtimisen.


//Joo, anteeksi minultakin lyhyydestä//

John istui maahan hyvään asentoon."Olen todella pahoilla siskostasi."John sanoi hitaasti.John katseli nartun surua surullisena.John huomasi nartun kyyneleen...uros käänsi katseensa maahan."Et hän sinä saisi itkeä...koska jos itket minä itken."John yritti saada nartun surusta.John katsoi narttuun ja yritti lohduttaa tätä hymyllä.John kuunteli narttua."Miten niin en voi välittää olet menettänyt siskon ja se on surullista."John sanoi nartulle hieman epävarmana.


John nousi ylös muistaessaan siskonsa unen.'Se toteutuu jos menen johonkin rannalle...mutta mihin.'John pohti.Uros kuitenkin istui nartun vuoksi olisihan tylyä jättää narttu yksin ja viellä itkemässä.Hetken mietinnän jälkeen John päätti."Etsitään siskomme yhdessä."John sanoi hymy yllä.


//käykö tommonen?ja sie voi olla kirjotus virheitä sori//

Susinarttu yritti hillitä kyyneliään ja kuunnella Johnnia. Sugar nousi ylös ja ravisteli voimakkaasti vaaleaa turkkiaan. Se yritti saada pahan olon pois. Neiti istahti uudelleen ja viritti naamalleen surumielisen hymyn. "anteeksi en halua että sinäkin itket... Ideasi on hyvä, etsitään siskomme yhdessä" Sugar hymyili nyt jo iloisemmin.

Hetken hiljaisuuden jälkeen narttu käänsi taas maassa harhailevan katseensa Johnin siniseen silmäpariin. "onko sinulla hajuakaan missä siskosi katosi?" se kysäisi urokselta. "Minun siskoni Sweet katosi kaukana täältä, mutta luulen että hän on seurannut jälkiäni ja saapunut tänne" Sugar tuumaili puoliksi itsekseen. Sitten se katsahti urokseen ja hymyili jälleen.

John hymyili kirkkaasti hyppeli pieniä hyppyjä.John katseli surullista Sugaria ja istahti viereen."Enhän minä pienestä itke"John kohotti ryhtiään.John viritti naamalleen todella ison hymyn ja hyppeli Sugarin ympärillä innoissaan."Jes,nyt nään siskoni!"John riemuitsi.

John katseli paikkoja innoissaan ja,kun Sugar sanoi tälle jotain se käänsi hitaasti päänsä."Kyllä.Se on täällä jossain,mutta en muista missä.Siis muistan,mutta en ole varma."John mietiskeli."No,kyllä me ne löydämme ennemmin tai myöhemmin."John hymyili rauhallisten sydämmen lyöntien mukana.John kulki Sugarin vierellä ja tähyili kauas,kauas toivoa täynnä,että sisko löytyisi pain.Se muisteli kaikkea pentuna tapahtunutta.Sitä miten se oli leikkinyt siskonsa kanssa kauniin puun alla ja kuinka ilkeät pikku sudet olivat kiusanneet Johnia niin Leah oli puolustanut sitä.

//Anteeksi kovasti kesto! //

Sugar kuljeksi Johnin rinnalla pitkin metsää. Se tähyili valppaasti ympärilleen löytääkseen kadonneen sisarensa, mutta kuuli vain lintujen taukoamatonta laulua. Narttu huokaisi, se tiesi ettei voisi löytää sisartaan, ei ainakaan tänään. Päivä oli kääntynyt illaksi ja ilta yöksi. Jokainen järkevä susi olisi jo nukkumassa ja Sugarkin tunsi kuinka väsymys alkoi painaa jäseniä...

Se ei kuitenkaan halunnut vielä luovuttaa. Narttu vilkaisi Johnia. "Onko jotain näkynyt?" se kysäisi vaikka epäilikin sitä. Äkkiä Sugar tunsi taas väsymyksen kalvavan sisintään. Neiti ravisteli itseään perusteellisesti mutta se ei tuntunut auttavan. Vastausta odottelematta se pysäytti Johnin käpälällään lähelle itseään. Narttu hiveli hännällään uroksen turkkia. "Juostaan!" se hengähti ja lähti salamana liikkeelle jotta sen jäsenet pysyisivät vetreinä. Yötuuli hyväili sen turkkia ja kaikki hämärän erikoiset tuoksut tulvivat sen kuonoon. Sugar sulki silmänsä ja jatkoi juoksuaan. Sen matka päättyi kuitenkin kohtalokkaasti. Puun juuri törrötti maan pinnan yläpuolella ja neiti mennä hölkötti suoraan sitä päin. Sugarin jalka juuttui juureen ja vääntyi ikävästi...

Neiti tunsi jalkansa murskaantuvan ja heittäytyi maahan vaikeroimaan. Se toivoi nyt näkevänsä Johnin enemmän kuin koskaan ennen...