Rajahiippareita (Kutsupeli Starry + Kiba)Jatkoa

//Jatkoa pelistä rajamailla//

Bolt katsahti inhoten ulos lumipyryyn. Kiban sanat pitivät paikkansa, penikka itse jäisi tänne lämpimään nukkumaan. Mutta se itse lähtisi hakemaan syötävää. Sää ei urosta houkutellut, mutta ruokaa oli silti saatava. "Menen nyt" Bolt ilmoitti ja astui haluttomasti ulos pesästä. Se lähti jolkottelemaan kohti saalistusmaita.

Jonkin ajan kuluttua uros saapui hengästyneenä takaisin pesille. Se oli saanut etsiä jonkin aikaa, ennen kuin oli löytänyt edes jonkinlaisen myyränkolon. Saalis ei ollut suuri, Bolt oli onnistunut nappaamaan vain kaksi myyrää, mutta siihen Kiba saisi tyytyä. Uros huokasi tunkeutuessaan koloon, sen oli löydettävä ruokaa vielä itselleenkin. 'Palaan takaisin myyränkololle, ehkä onni on tälläkin kertaa myötä' tummaturkki suunnitteli pudottaessaan myyrät Kiban eteen. "Ne ovat sinun, menen etsimään vielä itselleni" Bolt sanoi ja virnisti "Vai haluatko tulla mukaan?" Sitten uros ryömi ulos kolosta ja katosi taas lumipyryyn.

Kiba nukkui sikeästi kunnes kuuli Boltin tulevan koloon. Se raotti silmiään, mutta sulki ne vielä hetkeksi liiankin väsyneenä. Kohta se nousi ylös venytellen, sekä raukeasti haukotellen ja tervehti Boltia iloisesti "Hei Bolt, saitko mitään?" Se heilautti tuuheaa häntäänsä tuolle suurelle urokselle. Kun se näki mitä Boltilla oli suussaan Kiba lausahti "voi kiitos, herra Bolt" pian se tajusi kuinka sen vatsa kurisi, Boltin laskiessa myyrät alas se kävi ahnaasti niiden kimppuun ja alkoi syödä. Se ahmi ensimmäisen ja pian se oli syönyt puolet toisestakin, se vastasi Boltille virnistäen "Mene sinä vain takaisin kylmään. Minä voin jäädä tänne syömään" Kiba katsoi Boltin perään kun tämä poistui uudelleen ja söy myyränsä loppuun. Sitten se jäi odottamaan Bolttia ja nukahti uudestaan.

//sori tuli tönkköä//

//eipä mitään//


Bolt raahusti uupuneena takaisin kololle. Se oli saanut saaliikseen jäniksen, mutta uros oli nälissään syönyt sen saman tien. Nyt se ahtautui pesäkoloon ja lysähti väsyneenä Kiban viereen. Bolt vilkaisi pentua, mutta asettautui sitten mukavaan asentoon ja nukahti saman tein. Uros näki unta isosta joukosta susia, jotka kaikki halusivat liittyä sen laumaan. Ylpeänä uros esitteli uusille susille sen omaa reviiriä. Tummaturkki kääntyili kuitenkin levottomana, eikä saanut kunnolla unen päästä kiinni.

Bolt heräsi auringon säteeseen, joka pilkisti luolaan pilviverhon lomasta. Raukeana uros raotti silmiään, nousi venytellen ylös ja käveli luolan suulle. Kirkas hanki sokaisi hetkeksi tummaturkin, niin kirkkaasti aurinko paistoi puihin ja maahan. Bolt tallusteli luolan suulla nuuhkien ilmaa ja kirkasta pakkassäätä. Myrsky oli ollut raju ja se varmasti näkyisi, se tuumi itsekseen. Uros päätti mennä herättämään Kiban, jotta voisi keskustella tämän kanssa tarkemmin. Se työntyi koloon ja alkoi töykkiä pentua hellästi kuonollaaan.

Kiba nukkui sikeästi eikä huomannut Boltin tuloa koloon, vaan jatkoi uniaan. Kakara lojui pesän perällä kuin raato, eikä sillä näyttänyt olevan aikeitakaan herätä. Pian se kuitenkin heräsi siihen, kun kostean kylmä kuono tökki sen kylkeä. Se murahti väsyneenä ja avasi silmiään, mutta sulki ne sitten uudestaan.

Kiballa ei ollut kiire sitten mihinkään ja se aikoi antaa Boltin pakottaa itsensä ylös.

//hui kauheaa tuli ällö lyhyt :( //

//eipä mitään anteeksi minulta kestosta //


Bolt huokaisi. Sen olisi tehnyt mieli karjaista tuon omahyväisen pennun korvaan pari valittua sanaa, mutta se jätti ne myöhemmälle. Sen sijaan uros käpertyi jonkin matkan päähän Kibasta ja alkoi jutella tälle, sillä tiesi pennun olevan hereillä. "Tiedätkö mitä?" uros aloitti, "Minä koulutan sinusta kunnon laumalaisen, ehkä jopa oman seuraajani veroisen... Se on kovaa työtä mutta uskon sinun pystyvän siihen, sillä sinussa on ainesta laumanjohtajaksi!" Bolt puhui niin innoissaan ettei huomannut varmistaa että Kiba tosiaankin oli hereillä. Uros upposi lapsuudenmuistoihinsa, kuinka sen isä oli halunnut siitä laumanjohtajaa. Bolt röyhisti itsekseen rintaansa, se oli toteuttanut isänsä hartaan toiveen ja alkaisi jo hyvissä ajoin kouluttaa itselleen seuraajaa...

Tummaturkkinen uros havahtui muisteloistaan vasta pitkän ajan päästä. Bolt haukoitteli raukeasti ja totesi itsekseen "Voi niitä aikoja..." Sitten sen katse osui Kibaan, siitä tulisi vielä kunnon laumalainen. Uroksen katseessa oli hellyyttä...

Kiba havantui kun Bolt alkoi puhua ja kuuli pian toisen puhuvan pennusta, se kohotti päänsä ja katsoi Boltia innosta kiiluvin silmin. Se kuunteli kuinka Bolt vakuutti Kibasta tulevan loistava laumanjohtaja, mutta sitten se vaipui omiin unelmiinsa jossa se oli johtaja ja kaikki palvoivat sitä.

Kakara havahtui omista fantasioistaan ja kysyi pikkuinen pää hieman kallellaan "Bolt, oletko tosissasi siitä että, minusta voisi tulla sinun seuraajasi? Sillä se kuulostaa mahtavalta" Pentu suorastaan vingahti innosta kun ajattelikin asiaa. Sen häntä heilui innoissaan, se oli noussut puhuessaan ylös ja tassutellut aivan Boltin viereen.

//ja anteeksi taas kestosta//

//Sori, sori ja vielä kerran sori kun on kestänyt niin kauan! //

Bolt katsoi Kibaa ylpeänä. Parempaa seuraaja tuskin edes on. Määrätietoinen, innokas ja itseensä luottava... Bolt nyökkäsi Kiballe "Totta tosiaan, sinusta tulee varmasti metsän paras laumanjohtaja...minun jälkeeni" se lisäsi pilke silmäkulmassaan. Uros venytteli raukeasti. Yht'äkkiä sille iski vimma alkaa opettaa nuorta seuraajaansa heti siltä istumalta. Se suorastaan pomppasi jaloilleen ja lehdet pesäkolossa pöllähtivät ilmaan. "Osaatko saalistaa?" uros kysäisi ja jatkoi samaan hengenvetoon, "Et osaa, niin, minä tiesin sen, mutta... haluaisitko että minä opetan sinua?" Tummaturkki suorastaan puhkui intoa, mutta pyrki rauhoittamaan itsensä, sillä eihän se sopinut laumanjohtajan imagoon.

Uros nosteli malttamattomana tassujaan. Sen teki mieli päästä kirpeään aamuun nuuhkimaan metsän tuoksuja ja saalistamaan. Ja mikä parasta, opettamaan innostunutta pentua. Bolt ei edes ymmärtänyt ottaneensa Kiban vähän kuin ottopennukseen. Se oli liian tohkeissaan ajatellakseen sitä.

Kiba tutkaili Boltia ja kuvitteli itsensä sen asemaan. Pentu kuvitteli kuinka kaikki laumalaiset palvoivat häntä ja tekivät kaiken mitä Kiba sanoisi, pentu alkoi hymyillä. Musta punainen pentu heräsi mietteistään vasta kun Bolt ehdotti saalistusta ja siihen Kiba sanoi ylpeänä "Kyllä minä osaan vähän saalistaa!" Pentu pörhisti rintaansa ja ojensi kirvansa eteen. Kakara näytti varsin itsevarmalta ja jopa mahtailevalta.

Sitten Kiba hyppelehti kolosta ulos ja huudahti peräänsä "Tuletko jo Bolt setä" se ei malttannut odottaa että se voisi oppia lisää, siihen mitä sen isoisä oli opettanut sille. Pakkanen nipisteli hieman pennun varpaita, mutta pentua se ei nyt haitannut sillä se hyppelehti innoissaan ja malttamattomana. Kiba odotti että Bolt tuli ulos ja meni sitten tämän luokse.

//anteeksi kestosta//

Tummaturkki hymähti itsekseen pennun mahtailulle. Uros nyökkäsi toisen puheille ja samassa Kiba olikin jo ulkona huudellen tätä. Bolt astui ulos auringonpaisteeseen kopaten pennun viereensä.
"Ensimäinen opetus" se sanoi tuijottaen Kibaan tiiviisti silmiin, "Sinulle olen pelkkä Bolt tai alfa. Unohda sedättely! Ymmärretty?" Uros hellitti otteensa pennusta ravistellen sen jälkeen turkkiaan. "Mennäänpä sitten" se haukahti.

Välillä Bolt vilkaisi taakseen varmistaakseen että kakara pysyi tämän vauhdissa, mutta suurimmaksi osaksi se keskittyi saaliin paikantamiseen. Se oletti että tuleva alfauros kyllä kykenisi kulkemaan nopeasti sääoloista riippumatta. Tummaturkki tuhahti itsekseen, näin talvella olisi vain puolet hankalampaa löytää yhtikäs mitään...
Viimein uros sai vainun jäniksestä. Nopeasti se kyyristyi maahaan ja viittilöi hännällään Kibaa tekemään samoin. Hitaasti Bolt ryömi Kiban luo. "Nyt aivan hiljaa" tummaturkki henkäisi kakaralle, "Jos tuo pääsee karkuun..." uros viittasi hännänpäällään kinoksien takana ruokailevaa metsäjänistä, "jää sapuska tänään saamatta! Riista on vähissä näin talvella..."
Bolt antoi Kiballe merkin seurata ja ryömi hitaasti kohti metsäjänistä. Alfa nyökkäsi tyytyväisenä, he olivat tuulen alapuolella, joten saalis ei voisi haistaa heitä... Välimatkaa oli enää muutama metri, kun Bolt huudahti; "Nyt!" Uros loikkasi kinosten takaa ja antoi jänikselle napakan puraisun selkään. Se viittilöi Kiballe ja antoi tämän hoitaa loput...

Hetkessä Kiba oli Boltin tiukassa otteessa ja ehkä hieman säikähtäneenäkin se kuunteli Boltin sanat lausahtaen niiden perään "Kyllä, herra Bolt se.." siltä meinasi uudestaa lipsahtaa setä sana mutta vaikeni sen huomatessaan nopeasti. Pentu lähti ripeästi alfansa perään. Bolt kulki pennun pienille koiville suhteellisen kovaa mutta Kiba hyppelehti Boltin jäljissä sinnikkäästi.

Boltin kyristyessä yhtäkkiä maahan innoissaan pomppinut pentu törmäsi toisen takalistoon ja tömähti siittä maahan. Kiba oli juuri aikeissa kiljaista valituksensa kun Bolt käski olla hiljaa, pentu vaikeni ja hiippaili intoa täynnä Boltin viereen.
Kun uros huudahti nyt pentu yritti loikata kinoksen yli, mutta ei päässyt kuin sen päälle. Sieltä Kiba sitten hyökkäsi Boltin perään ja suoraan jäniksen selkään. Kakara ei ollut kovin paljoa jänistä suurempi, mutta tarpeeksi iso saadakseen sen maata vasten omalla painollaan. Kiba puri ylpeänä jäniksen päätä korvien kohdalta mikä oli aina riittänyt hiirien ja myyrien kanssa. Pentu onnistui kuitenkin tappamaan selkä murtuneen jäniksen ja voi että kun pentu olikin siittä ylpeä.

Se iski hampaansa jänikseen ja alkoi syödä sitä nälkäisenä.

Bolt seurasi jännittyneenä, kun Kiba loikkasi kiinni jänikseen. Pieni ylpeyden pistos käväisi uroksessa huomatessaan kakaran onnistuneen. Hyvillään huuliaan nuoleskellen se tallusti Kiban ja jäniksen luo. Pentu oli jo ahmimassa saalista, ilmeisesti se oli hyvin nälkäinen. "Hyvin tehty!" tummaturkki kehaisi nuolaisten pennun korvaa. Sitten se kyyristyi itsekin syömään heidän yhteistä saalistaan häntä heilahtaen.
Vatsa täynnä uros istahti hankeen. Se odotti kunnes Kiba olisi syönyt. Tämän jälkeen se viittoili pennun luokseen haaleankeltaiset silmät kiiltäen. "Tuo oli vasta alkua" se tokaisi, "tulet oppimaan vielä vaikka mitä! Tulehan."
Sitten se kääntyi ja katosi puskiin.

//Olisiko tämä sitten tässä? //

Kiba söi nopeasti, mutta toisen kehuessa sitä se pörhisti hieman rintaansa ylpeänä. Kaksikon syötyä he lähtivät metsiin.

//Joo en jaksanut kirjoittaa romaania nyt, vuoden vaihteen jälkeen inspis jäi sinne leirille XD//